
Aivoni ajattelevi
Lähteäni laulamahan,
Saa'ani sanelemahan.
Sanat suussani sulavat,
Puhe'et putoelevat,
Kielelleni kerkiävät,
Hampahilleni hajoovat.
Veli kulta, veikkoseni,
Kaunis kasvinkumppalini!
Lähe nyt kanssa laulamahan,
Saa kera sanelemahan
Yhtehen yhyttyämme,
Kahta'alta käytyämme!

elon kumppani parahin,
laitamme käden kätehen,
sormet toistensa lomahan.
Rupeamme nyt runolle
ja alamme lauleskella,
panemme parahiamme,
luemme ja lausummekin
runorytmillä tutulla,
kuin ennen esi-isämme,
ja samalla nuotillakin,
suomalaisella mitalla,
Kalevalan poljennolla.
Yllä laulajan alkusanat alkuperäisessä ja nykysuomen muodossa.

Elias Lönnrot tuli Kajaaniin piirilääkäriksi vuonna 1833 ja viipyi siellä peräti 20 vuotta. Sieltä käsin hän teki neljännen ja viidennen kansanrunon keruumatkan Vienan Karjalaan. Siellä hän tapasi mm. runonlaulaja Arhippa Perttusen, jolta hän sai noin 4000 säettä. 1834 ja 1835 Lönnrot muokkasi runoelman Kalevala. Teos on käännetty kaikkiaan yli 60 kielelle.
Vuonna 2006 ilmestyi Aulis Rintalan teos Kalevala nykysuomeksi.
Hyvää Kalevalan päivää!