Kesänloppu

Kesä on mennyt, syksy saapunut. Kun ajattelen mennyttä kesää, ensimmäiseksi tulevat mieleen sateinen kesä- ja heinäkuu. Kainuussa satoi tavallista enemmän, mikä rajoitti tuntuvasti kesämökin elämää. Elokuussa oli sää parempi, tuntui jopa kesältä, ellei öisin lämpötila olisi laskenut. Mutta syyskuuta lähestyessä sateet tulivat jälleen. Kuitenkin kesästä jäi kivojakin muistoja. Aina kun olimme matkoilla tai meillä oli juhlia, niin aurinko suosi meitä. Niinpä olimmekin tavallista enemmän liikkeellä.

Tie vie, tie tuo....matkaa tehtiin niin pohjoiseen, etelään, itään kuin länteenkin, jopa "ulkomaille".

Tarjolla oli herkkuja jos jonkinmoista; niin kahvi- kuin ruokapöytäänkin. Naminami!

Uimassakin käytiin Päijänteellä, Pohjanlahden perkukoilla, Liekajoella, Iijärvellä, Saimaassa jne.

Jonkinverran saatiin kesän satoakin, vaikka tänä vuonna se Kainuussa olikin heikonlaista. Mansikoita oli hyvin. Mustikoita sai etsiä metsistä monena päivänä, että sai jonkin verran kokoon. Kantarelleja löytyi yllättävän hyvin. Lakkojakin sain ihan tarpeeksi. Tosin lakkareissulla ajoin 100 km turhaan kun en pannut navigaattoria päälle. Olin varma, että osaisin tien, mutta ohipa ajoin ja löysin itseni yhtäkkiä Suomussalmelta. No navin avulla löysin kuitenkin päämäärääni lopulta. Menetin vain kolmisen tuntia hyvää marjastusaikaa. - Tuon pussukan mustikoitten vierellä voitin Kajaanin markkinakadulla kun ostin arvan yhdestä kojusta.

Niin ja sitten Siran mies täytti pyöreitä, eikä halunnut juhlia mitenkään. Päätimme lähteä pienelle ulkomaanreissulle Tallinnaan. Yövyimme Solo Sokos Hotelli Estoriassa, mikä on entinen Viru-hotelli. Kuva on hotellihuoneestamme ja hotellin aamiainen oli todella hyvää.

Ensimmäisenä päivänä kiertelimme Vana-Tallinia, nousimme Toompean kukkulalle ja sitten etsimme syntymäpäiväsankarille ruokapaikkaa. Löysimmekin hyvän paikan ravintola Rataskaevu 16:ssa. Söimme uunissa paistettua lohta, linssejä taikinakuoressa ja pinattia ja pavunversoja. Juomaksi hyvää saksalaista Rieslingiä; sitä suositteli meille tarjoilija ja se kyllä sopi hyvin tuon ruuan kanssa.

Hotellissa oli KGB-Museo, hyvin mielenkiintoista kuunnella, mitä kaikkea oli Neuvostovallan aikana hotellissa tapahtunut. Mielenkiintoisia kadunnimiä löytyi Vanatallinista. Toisena päivänä (maanantai) tietenkin kaikki museot olivat kiinni. Kävelimme Paks Margaretalle ja siellä olikin merimiesmuseo auki. Solmutaulukon mukaan saattoi itse opetella merimiessolmujen tekoa. Paks Margaretan katolla oli pieni jäätelökahvila. Ensin söimme jäätelöt ja sen jälkeen haimme cappuccinot ja kirsikkatuorejuustokakkupalaset sekä suklaamuffinsin. Illalla menimme syömään intialaisittain Chakra-ravintolaan, jonka tyttäreni oli aikaisemmilta matkoiltaan keksinyt.

Paluumatkalla pysähdyimme Saimaalla tuttaviemme kesämökillä. Sieltä mieheni keksi ottaa osmankäämin mukaan, jonka istutimme lammellemme. Nyt jännitämme, vieläkö osmankäämi on ensi kesänä elossa.

Mitäs muuta: koirien elämää seurattiin. Ylempi koira joi ensin janoissaan tavattoman määrän vettä ja meni sen jälkeen etutassuillaan "kylpemään" eli räiskytteli vettä ympärilleen. Alimmat koirat tutustuivat ensimmäisen kerran toisiinsa. Tosin musta koira on jo 13 vuotias ja toinen vasta 3-vuotias. Niinpä tämä nuorempi koira oli liian villi vanhukselle, joka lopulta väistyi syrjemmälle, eikä halunnut olla missään tekemisessa niin vilkkaan koiran kanssa.

Niinpä niin, syksy saapui sateineen. Kurjet lensivät nuotiopaikkamme ylle muodostaakseen kurkiauran. Pieni oravanpoikanen, niitä oli jopa neljä kappaletta, juoksi saappaalleni, kun olimme lähdössä marjametsään. Tosin tälle pienelle poloiselle kävi niin hullusti, että se loukkasi jossain jalkansa ja menehtyi pian kylmyyteen. Ja linnunpesät jäivät tyhilleen lintujen muutettua etelään. Vain yksi kirjosiepon pesä oli täynnä munia. Ilmeisesti emo oli joutunut korppien suuhun.

Paluumatkalla pysähdyimme Jyväskylässä. Katselimme Jyväskylän kaupunki Harjulla olevalta vesitornilta. Vesitornilla oli myös luontomuseo, mielenkiintoinen paikka. Harjulta laskeuduimme Neron portaita alas Jyväskylän keskustaan. Sieltä meidät haki tuttavamme vaimo syömään ja sitten jatkoimme Espoon kautta matkaamme kohti Saksaa.

Kesän parhaimpia päiviä

Näin on vierähtänyt kesä jo elokuun puolelle ja yhä edelleen odotamme aurinkoisia päiviä Ok, onhan meillä niitä muutama jo ollutkin ja sopivasti aurinkopäivät osuivat yhteisiin juhlahetkiin, retkiin ja jopa mansikanpoimintaan.
Kesäkuun lopulla kävimme äitini sukujuurilla tutkimassa paikkoja, jossa äitini on lapsuutensa viettänyt ja samalla juhlistimme sisareni syntymäpäivää.

 

Retkemme alkoi Revonlahden entisestä pappilasta, josta ajoimme tilausbussilla Paavolan kirkolle. Tässä kirkossa äitini on aikoinaan päässyt ripilta.

Paavolan kirkko sisältä. Paikallista väkeä ei paljon ollut, mutta meidän ryhmämme täytti lukuisena kirkon ensimmäiset penkit. Kirkonmenojen jälkeen pastori kutsui meidät sakastiin kirkkokahville.

Tule sisälle Herran siunattu, mitäs seisot ulkona - sanonta, joka kutsui kansalaiset sisään.
Kirkonmenojen jälkeen kiersimme vanhan hautausmaan, johon sukumme jäseniä oli haudattu.

Sitten oli vuorosso ruokailu Paavolan seurakuntatalolla. Ruoka oli tosi hyvää, kiitos emännälle. Tarjolla oli paikallista ruokaa, niin kalaa kuin lihaakin; kaikille löytyi jotain.

 

Ruokailun jälkeen lähdimme tällä bussilla kiertoajelulle niihin paikkoihin joissa äitini oli asunut. Bussin takana on ns. pytinkitalo. Bussissa oli opastajana eräs kaukainen sukulaisemme, joka asuu näillä Pohjois-Pohjanmaan seuduilla ja tuntee ympäristön ja sen ihmiset hyvinl.

Tässä ns. Kaivotalo. Nimi tulee siitä, että talon pihalla on ollut kaivo. Nykyään talossa ei asu enää ketään ja pihanurmikin oli pitkän heinän peitossa.

Tässä on äitini viimeinen asuintalo ennen Kemi-Tornioseudulle muuttamista. Talo on edelleen asuttu ja tapasimme myös talon nykyisen asukkaan.

Tottahan kävimme myös Siikajoen vettä koettelemassa. Äitini puhui usein Siikajoesta ja retkillä siellä.

Matkamme jatkui Luohuan Pökkylän Punaiseen Tupaan, jossa kauniisti katettu kahvipöytä odotti meitä.

Kahvilan pitäjä oli syntymäpäiväsankarin toivomuksesta ensi kertaa leiponut ns. kampanisuja. Hyvän makuisia olivat, samoin kuin muutkin tarjoilut.

Päivämme päättyi täällä Revonlahden entisessä pappilassa, jossa saimme yöpalaa ja osa meistä jäi tänne yöksikin, osan lähtiessä yöjunalla kohti Helsinkiä.

Päätettyämme kesäkuun näissä merkeissä saimme kutsun surullisimpaan tapahtumaan.

Heinäkuu alkoi surun merkeissä, sillä serkkuni mies sai iäisyyskutsun, tosin jo pitkän sairauden jälkeen,

Sen jälkeen lähdimme viikon reissulle Tornioon. Kaksi ensimmäistä päivää poltimme Eilat-saarta, eli niitä pajukasoja, joita serkkuni apuvoimien kanssa oli kesän alussa tehnyt. Aika helppoa kulottaminen olikin, sillä tuli siirtyi aivan itsestään maata pitkin seuraavalle kasalle.

Kun me naiset poltimme "saarta" laittoi mieheni serkkuni saunarakennuksen piipulle hatun

 

Sitten juhlimme toisen serkkuni syntymäpäiviä Kemissä ja vierailimme monien sukulaisten luona Tornion seudulla. Ja koko tämän viikon aurinko suosi meitä.

Tarkastelimme serkkuni pojan hunajaviljelyä. Hyvin oli alkanut hunajan viljely ja myöhemmin kuulin, että ensimmäinen sato oli jo kerätty ja hyvää oli ollut.

Yhdellä serkuistani on kesämökki, jossa eletään ilman sähköä. Tällä hellalla hän keittää kahvit ja laittaa ruuan. Aamulla vain tuli uuniin ja pian kahvivesi porisee ja kahvin tuoksu täyttää pienen pirtin.

Uimassakin ennätettin käydä niin Perämeren pohjukassa kuin Liekajoessakin. Ja vaikka vesi oli melko vilpoista, saunasta käsin oli mukavaa käydä uimassa.

Ensimmäinen mansikkasato on myös jo poimittu ja mansikan makua on maisteltua moneen otteeseen kakkujen muodossa.

 

 Ja jos kesä onkin ollut sateinen ja marjasadot hyvin myöhässä, niin kukat kuitenkin kukkivat.
Niin että näissä merkeissä tänä kesänä.

Kostea ja kolea kesäkuu

Tämä kesäkuun alkupuoli on ollut aika koleaa ja sateista. Eikä kasvillisuuskaan ole joutunut samaan tahtiin kuin viime vuosina.
Etelä-Suomesta matkamme jatkui Järvi-Suomeen Päijänteen rannalle, jossa vietimme pari yötä ennen Kainuuseen tuloa.

Päijänteen vesi oli aika korkealla, laiturin pääkin veden alla ja vesi kylmänsorttista. Siitä huolimatta heitimme talviturkkimme Päijänteen vesiin, tosin saunasta käsin.

Kainuuseen saavuttuamme minua ilahdutti kuitenkin tämä minun viime kesänä istuttamani rentukka. Toin sen Berliinistä saakka ja näin hienosti se täällä kukki.

Toinen meidän omenapuistamme näytti kuitenkin tällaiselta. Jäniksillä oli ollut maittava ateria talven aikana. Vain yksi ainoa oksa näytti elonmerkkejä.

Juhannusaatto oli sateinen. Koska jo sääennuste oli niin huono, niin mehän päätimme laittaa kokko jo aatonaattona, jolloin oli aika mukavan tuntuinen ilta. Juhannuksena kävi tytär täällä, ja vietimme aivan kolmisteen juhannusta. Juhannuspäivänä oli sateiden välissä sen verran hyvää säätä, että saimme savustettua lohen ulkona.

Eilen kävimme katsomassa, vieläkö meidän metsämajamme oli pystyssä - täällähän oli toukokuussa ns. Lyyli-myrsky, joka oli ollut aika kova. Siellähän se mökki vielä seisoi. Paluumatkalla otin kuvia suopursuista, jotka nyt alkoivat puhjeta kukkaan.
Vielä iltapäivällä lämmitimme saunan ennen tytön junalle lähtemistä. Ja kun olimme juuri valmiita, tuli kauhea kaatosade, ukkonenkin jyrähteli taivaalla. Sadetta tuli peräti 55 mm. Mies jäi saunaneteiseen odottelemaan sateen päättymistä, mutta sitten oli pakko viedä hänelle sadevaatteet, kun vettä tuli ja tuli; sadetta kestikin sitten pitkän illan ajan. Veimme tytön junalle ja nyt olemme taas kaksin täällä mökillä.
Tänään on kuitenkin hieno ilma ja mittarikin näyttää +20 astetta. Joten jospa se kesä tästä kuitenkin tulee.

Kesän alkua

Saavuimme Travemündeen iltapäivällä. Check-in laivalle alkoi klo 20, mutta sen jälkeen saimmekin odotella neljä tuntia ennen kuin pääsimme laivaan. Laiva lähti klo 03.00 yöllä, mutta me olimme jo unten mailla silloin.

 

Merimatka oli suotuisa. Tapasimme laivalla suomalais-sveitsiläisen pariskunnan, joidan kanssa ihailimme kaunista auringonlaskua iltamyöhään. Laiva saapui aamulla yhdeksän aikaan satamaan ja me ajoimme suoraan tyttäremme luokse, jossa siitä lähtien olemme asustelleet. Olemme tavanneet ystäviäni menneeltä ajalta, joiden parissa aikamme on kulunut. Nuoret ovat kulkeneet töissä, aika pitkiä päiviä he tekevätkin.

Kävimme ystävieni kanssa mm. Ainolassa Sibeliuksen 150-vuotispäivän merkeissä. Sieltä ajoimme Halosenniemeen. Halosenniemen puutarhaaan oli rakennettu sateenvarjoista tällainen luomus. Alla oli sähkövalaistus, mikä päiväsaikaan ei tietenkään ollut valaistuna.

Halsoneniemen puutarhassa näimme myös Aino Sibeliuksen antaman kurkkureseptin. Toivottavasti siitä selviää, kuinka kurkut säilötään.

 Yhtenä päivänä tapasin entisiä työkavereitani ja menimme Italo-ravintolaan syömään lounasta. Siellä näin tällä tavoin osoitetut vessanovet.

Eilen meitä tervehti tämä 17-vuotias Lumi-kissa. Ja vaikka sain kissa-allergian raskauteni aikana, niin ilmeisesti se on hävinnyt, kun en saanut minkäänlaista reaktiota, vaikka kissa hyppäsi syliini ja silittelin sitä.

Tyttäreni kaverilla on toukokuussa syntymäpäivä ja tässä on hänen syntymäpäivälahjansa, jota hän ylpeänä meille esitteli.

Sää on ollut aurinkoista, pilvistä, tuulista, mutta sade on ollut hyvin vähäistä. Ainoastaan lämpöasteet ovat olleet melko alhaiset. Vain ensimmäinen päivä oli todellinen kesäpäivä. Tänään meillä on +15 astetta ja tuulee aika lailla. Huomenna taittuu ensimmäinen etappimme taaksemme.

Heilluntaipyhinä

Heleätä helluntaita! Kai sitä näin helluntaimaanantainakin saa toivottaa, vaikka Suomessahan tämä päivä on nykyään arkipäivä. Täällä Saksassa kuitenkin tänään toinen helluntaipäivä. Helluntai tänä vuonna on todellakin ollut heleä; eilen mittari näytti +26 astetta eikä pilven häivääkään näkynyt. Tänäänkin on luvassa lämmin päivä. - Päivänkakkarat loistivat heleänä puistossa. Ja me uskaltauduimme tämän vuoden ensimmäiseen Kneipp-Bad-kahlaamiseen, mikä teki terää jaloille.

Muuten päivä kului pakkaamiseen, pakkaamiseen ja pakkaamiseen. On ajateltava sitä sun tätä ja vielä tuotakin, että kaikki tarpeellinen tulisi mukaan ja tarpeeton jäisi pois matkasta. Ja pian olemmekin sitten täällä:

Nyt toivottelen vain HYVÄÄ ja KAUNISTA kesää!

Kevätjuhla Polßenissa

Eilen vietimme ystävättäremme vapaa-ajan paikassa kevätjuhlia. Tämä on jokavuotinen tapahtuma meidän suomalaisten Pohjannaisten kanssa, jolloin myös miehemme ovat mukana. Miesten läsnäolo on jouluna ja kesällä joukossamme. Monena viimeisenä vuonna juhla on ollut juhannuksen tienoilla, jolloin emme ole olleet mukana. Usein joku tai jotkut eivät voi olla paikalla, kuten myös tänä vuonna puuttui muutamia; yksi aviopari on jo Suomessa hoitamassa lapsenlapsiaan, kahdella syntymäpäiväjuhlat ja yksi mies ei päässyt töittensä vuoksi tulemaan. Tänä vuonna palattiin alkuperäiseen ajankohtaan sen vuoksi, koska isäntäväki on juhannuksen tienoilla Suomessa. Näin mekin pääsimme mukaan viettämään tätä suloista kesänalkua.

Meiltä on Polßeniin lähes noin 100 km. Matka sinne kesti parisen tuntia, sillä jouduimme ajamaan ensin Berliinin keskustaan ja sieltä moottoritielle ja lopulta näiden teiden varrelle jossa rypsipellot loistivat parhaillaan keltaisina.

Saavuttuamme Polßeniin joimme alkutervehdykseksi kakkukahvit. Jokainen toi jotain kakkua tullessaan. Oli puolukkaomenakahvikakkua, päärynäpuolukkakakkua, munkkeja ja siroterahkakakkua (Streuselkuchen).

 Kahvin jälkeen teimme pikku katsauksen paikallisiin kyläjuhliin, jossa oli näytelmää, tanssia, korupajoja, takkatarjouksia, ruokakojuja. Siellä sai mm. tuoretta leipää joka paistettiin tässä ulkoilmauunissa. Me emme kuitenkaan siellä syöneet, koska meillä oli omat ruuat.
Tämän pienen kävelyretken jälkeen palasimme takaisin ja sitten tulikin meidän lauluhetkemme. Laulaa luritimme vanhoja suomalaisia lauluja; kansanlauluja, iskelmiä, tangoja jne.

Mukava yhdessäolo jatkui syönnin merkeissä. Jokainen toi mukanaan salaattia. Oli kaksi erilaista couscussalaattia, talonpoikasisalaattia ja perunasalaattia. Talonväki grillasi kyljyksiä, kananrintaa ja halloumijuustoa. Lisukkeena perunaa ja yrttijugurttikastiketta. Tarjolla oli valkoviiniä, olutta ja vettä.
Päivä mennä hurahti nopeasti ja oli jo pimeän puoli kun saavuimme kotiin.

Ja koska tänään on äitienpäivä, niin muisto äidille:

                                                   Et ole ikiunessa, et ole poissa,
                                                   olet tuhat tuulta puistokoissa,
                                                   olet valkea välke aallokossa,
                                                   olet timantti hankien loistossa.
                                                   Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
                                                   olet lintujen laulu taivaalla,
                                                   olet kuiskaus viljapellolla,
                                                   olet henkäys lastesi poskella.
                                                   Hyvää äitienpäivää sinne kauas!

Siihen se tuli....

                                                          Siihen se tuli,
                                                          sulatti maat,
                                                          sulatti ihmismielet.
                                                          Sai auringon kirkkaasti
                                                          loistamaan,
                                                          poisti pilvet,
                                                          teki kaiken kauniiksi.
                                                          Siihen se tuli
                                                          kesä.
                                                          Tuliko jäädäkseen?

Kolme päivää jo ihan kesäisen tuntoista säätä. Puisto kukkii, joka päivä saamme ihastella uutta, kaunista ja yllätyksellistä.

Lapsoset riemuitsevat kesäisistä leikeistä kuten myös aikuiset. Puisto oli täynnä ihmisiä, joita kesäinen sää veti ulos koloistaan.

                                                   Auringon loiste, kukkien tuoksu,
                                                   veden solina, lintujen laulu.
                                                   Ulkona luonnossa, tiedän sen,
                                                   on kesä kaunis, ihmeellinen.

Toiveunien aurinkoisia lämpöisiä kevään päiviä, jotka vähitellen kesäksi tulevat.