sulatti maat,
sulatti ihmismielet.
Sai auringon kirkkaasti
loistamaan,
poisti pilvet,
teki kaiken kauniiksi.
Siihen se tuli
kesä.
Tuliko jäädäkseen?
veden solina, lintujen laulu.
Ulkona luonnossa, tiedän sen,
on kesä kaunis, ihmeellinen.
Toiveunien aurinkoisia lämpöisiä kevään päiviä, jotka vähitellen kesäksi tulevat.
Aivan ihania kuvia kukkivista puista ja niin sopivat runot – kirjoittajaa en nähnyt, joten ne ovatkin ehkä omaa käsialaasi? Wau!
VastaaPoistaWau, sanon minäkin.
VastaaPoistaClarissa: Kirjoittajasta en tiedä, kuka lienee. Runot tulivat vain mieleen omasta päästäni. Ehkä olen joskus aikoinaan jotain tuon tapaista lukenut, vaan en osannut niitä mihinkään sijoittaa.
VastaaPoistaAllu: :)
Siis tavallaan ovat omia, no kyllä nuo kuvat saavatkin mielen runolliseksi!
VastaaPoistaKesän iloa ja riemuukkuutta runo pullollaan.
VastaaPoistaOi' ja parissa viimeisessä rivissä kesä ja sen odotus kukkeimmillaan.
Paljon kirsikan kukkasia päiviisi!
Kiitos tarina. Mantelipuiksi katumme varrella kasvavia puita täällä sanotaan; muistuttavat kovasti kirsikkapuita. Mutta puistossa kukkivat myös kirsikkapuut parhaillaan ja luonto viheriöi.
VastaaPoista