Adventtiaika alkaa

                                            Advent, Advent, ein Lichtlein brennt.....

Tunnelmallista adventtiaikaa kaikille!

Printteri rikki

Noin 10 vuotta vanha tulostimeni meni mitättömäksi. Aloin vaihtamaan värikasettia ja sitten se alkoi vain rätistä ja ilmoitti "Skannausvirhe. Sulje virta ja pane uudelleen päälle. Tätä tein ainakin viisi- kuusikertaa ja aina vain sama. R. ilmoitti tulostimeni olevan likainen ja alkoi puhdistaa sitä, eli hajotti koko laitoksen.

Sisältä tulostin tosiaan näytti tällaiselta. Mustaa tönjää täynnä niin huopa kuin kotelokin. Päivä meni R:ltä sitä puhdistaessa. Ja mikä oli tulos: Sama juttu kuin aikaisemmin. Eli skannausvirhe ja sammuta ja pane virta päälle. Eikä auta itku markkinoilla. Nyt kai on lähdettävä uuden tulostimen hakuun.

Jotta päivä ei ihan pilalla olisi, niin laitan tähän tämän aamuisen kuvan Kajaanin Raatihuoneen torilta. Jouluvalot ovat sytytetyt ja oletettavasti vasemmalla olevalla lavalla (ei näy kuvassa) on  jonkinlaista joulun ajan musiikkia. Joka tapauksessa jotain musiikkia tai sitten joulunajan avaus, koska ihmisiä kerääntyy sitä kuuntelemaan.

Hyviä joulunalusaikoja sitten vaan!

Talvi vai syksy, vaiko kesä?

Toissa yönä Kainuussa satanut yhtenä yönä 20 senttiä lunta ja viime yönä pakkasta -20 astetta, ainakin näin kertoi YLE Kainuu.

                                                 Kuva: YLE Kainuu, Luukas Mephan ja Noora Rönkkö

Ja täällä Berliinissä marraskuu alkoi todella lämpimänä. Mittari näytti +18 astetta marraskuun ensimmäisenä päivänä. Ja nytkin se on pysynyt noin +14-+15 asteen paikkeilla. Vielä ensimmäisenä marraskuun päivänä kävimme puistossä kastelemassa jalkamme tässä Kneipp-kylvyssä.

Muuten on aika lentänyt kuin siivillä. Tyttö oli täällä viikon päivät ja kävimme mm. kirjaostoksilla. Hän tarvitsi opintojaan varten muutamia kirjoja ja minäkin lipsahdin ostamaan mm. Seitsemän Veljestä kirjan joululahjaksi miehelleni ja itselleni aivojumppaa espanjalaisittain. 

Toi minulle tyttökin vähän aivovoimistelua. Toisen ristikkolehden olen jo ratkonut ja toinen on menossa. Helppoja ristikoita. Nämä ovat minun iltavoimistelua ennen nukkumaan menoa.

Telkkaria katsoessani otan kutimet käteeni. Tässä on menossa parit tilatut lastensukat tilaajan tuomista langoista.

Pyöräilessämme ulkona vastaamme tuli taas tällainen "Trafo" mikä minun piti välttämättä kuvata. Sopii hyvin sykyiseen säähän; hiiret lämmittelemässä takan edessä.

Ja kissa "takan" takana odottelemassa saaliitaan.

Muuten on marraskuu täälläkin marraskuun näköistä. Lehdet vaihtavat väriään, leijuvat ilmassa, putoavat maahan ja puut odottavat paljaina talven tuloa.

Hyviä marraskuun säitä ja nautitaan säästä kuin säästä.

Goldener Oktober

Syksy on mennyt lentäen, nyt olemme jo lokakuun puolella. Ja mitä kaikkea olemmekaan ennättäneet lomamme jälkeen tehdä tai jättää tekemättä.

Puut ovat saaneet jo värikkäät pukunsa ylleen - niin tai ainakin osa puista. Toiset ovat pitäneet vielä vihreät kesäiset värinsä. Taivas on pilvetön Berliinin yllä. On "Goldener Oktober" (kultainen lokakuu).

Lokakuun ensimmäisenä päivänä kävimme kahden Sibeliusakatemian opiskelijan konsertissa. Duo Ojala-Koivula veti yleisönsä musiikaaliseen matkaan. Saimme kuulla tanssipräludioita, romanialaisia ja balkanilaisia kansantansseja, pelimannimusiikkia, valssia, tangoa, suomalaisia kansanlauluja. Konsertti päättyi "Taivas on sininen ja valkoinen/Saunavihdat" sikermään. Olimme oikein tyytyväisiä konserttiin.

Konsertti pidettiin tässä Schwartzsche Villa´ssa. Vuonna 1895 Carl Schwartz alkoi rakentaa huvilaa Steglitziin ja 1915 eri perheen jäseniä asui siellä vakinaisesti. Viimeinen talossa asuja kuoli 1945, jonka jälkeen talo oli jonkin aikaa tyhjillään. Vähän aikaa siellä toimi myös orpokoti. Nykyisin talon omistaa Berliini ja siellä on mm. ateljee, erilaisia näyttelyitä, konserttisali ja kahvila.

Ja vaikkemme olekaan Münchenissä, on täällä meidän puistossammekin Oktoberfest. Koskaan ei se ole meitä mitenkään erikoisesti vetänyt puoleensa, mutta eilen meillä oli vieraita Suomesta, joten näin meidänkin tuli käytyä Oktoberfest´illä.

Paikalla oli oikea baijerilainen bandi soittamassa ja tunnelma oli korkealla. Baijerilaiset osaavat kyllä vetää ihmiset mukaansa.

Kiersimme puistossa ennen Oktoberfest´ille menoa ja tietenkin kävimme myös tässä Kneipp-Bad  "purossa" jalkahoidossa. Vesi on raikkaan kylmää ja kun kerran kierretään tuon aidan ympäri ja sen jälkeen juostaan nurmikolla jalat kuiviksi, niin hyvältä tuntuu.

Syksy saapuu ja sen kuvioihin kuuluvat myös muuttolinnut. Kurkiaurakin suuntaa jo etelää kohti.

Mutta siitä huolimatta saamme vielä nauttia kukkarunsaudesta, iloa silmille ja sielulle.

Hyvää syksyä kaikille!

Syyssatoa ja pyöräretki

Punertaa marjat pihlajain....Kesän lopulla pihlajat olivat täynnä marjoja. Vanhan kansan mukaan talvesta tulee joko luminen tai kylmä. Näin linnuille riittää syömistä talven tultua. Minäkin poimin mukaani jonkin verran. Marjat ovat nyt pakkasessa...

...samoin kuin puolukatkin, joita poimin vähän, vaikkei ne aivan kypsiä vielä olleet. Mutta niistä tulee hyvää hilloa, sanotaan.

Omenia tuli valtavasti. Minä poimin ainakin 40 litraa meidän ainoasta puustamme ja puuhun jäi vielä vaikka kuinka paljon. Omenoita jaettiin sitten vähän kaikkialle, itse toin tämän laatikollisen mukanani ja tein siitä omenamehua ja hilloa. Suurimmat jätin syöntiomenoiksi. Niitä on vielä jääkaapin vihanneslokero täynnä.

Paluumatkallamme  yövyimme Päijänteen rannalla ja kävimme jopa kuutamouinnilla. Vesi tosin oli jo aika vilpoista, mutta saunasta käsin oli hyvä käydä kesän viimeisellä uinnilla.

Viime viikon vaihteessa lähdimme pyörinemme Lüneburger Heidelle. Menomatkalla seisoimme ruuhkassa kahden tunnin ajan. Moottoritiellä oli korjaustöitä ja jossain edessä päin oli useita isoja kuorma-autoja ajanut kolarin. En kyllä ihmettele, sillä niin lujaa ja niin lähellä toisiaan ajoivat.

Lüneburger Heidella teimme kahtena päivänä pyöräretken. Ensimmäisen päivän tulos oli 34 km, mikä tuntui kyllä istumalihaksissa. Ajelimme Eickeloh´sta Hodenhageniin ja sieltä eteenpäin...

Matkan varrella pysähdyimme ihmettelemään näitä Lünsheiden lehmiä. Lehmät toljottivat meitä takaisin samalla tavalla kuin me niitä.

Matkamme jatkui Bockshorniin, jonka ensimmäiset asutukset ovat rautakaudelta. Seitsämän talonmiestä tuli jo tuolla historiallisella ajalla tälle paikalle ja perusti kylän. Näiden jälkeläisillä on edelleen tilansa hallussaan ja jokaiselle heistä on laitettu kivi muistomerkiksi, jossa on heidän nimensä.

Matkamme jatkui Krelingen kylän läpi Krelingen järvelle. Tosin järvessä ei saanut uida, vain kalastaa. Sen rannalla kuitenkin oli pysähdyspaikkamme, jossa söimme eväitämme.

Tauon jälkeen jatkoimme matkaa Westerholziin päin ja sieltä "kuolemantietä" (se on minun antama nimi pyöräretkemme osuudelle). Kuolemantie sen vuoksi, että tuolla osuudella oli tapahtunut useita kuolemankolareita, niin eläimiä kuin ihmisiäkin oli jäänyt auton alle ja niistä oli merkitty jokaiseen onnettomuuspaikkaan päiväys, milloin kuolema oli tapahtunut.

Loppumatka Hodenhagenista Eickeloh´on jatkuikin sitten Aller-joen vartta pitkin. Joki virtasi rauhallisena vierellämme.Oli rentouttavaa ajaa tuon edellisen matkaosuuden jälkeen täällä.

Yön levättyämme lähdimme seuraavan päivän uusin innoin ajelemaan. Päivän tulos oli 33 km.
Ajoimme Backhaus-Feldmark-Tanklager-pyörätietä pitkin.

Ensimmäinen pysähdys oli tämän ikivanhan tammen luona. Knorreiche. Suoraan sanottuna tuli sellainen tunne, että täytyisi ihan kiivetä tuohon puuhun. Jätin kuitenkin sen tekemättä. Maalauksellinen puu kuitenkin on ja sadunhohtoinen. Mitä kaikkea tämäkin puu voisi kertoa meille!!!

Seuraava etappi oli tämä vanha öljypumppu. En tiennytkään, että Lüneburger Heidella on nostettu vuosina 1944-1970  12 pumpulla 160.000 tonnia maaöljyä. Muistoksi on jäänyt tämä vanha pumppu kertomaan jälkipolville isiensä töistä.
Täältä jatkui matkamme Boothmerin, Gretchenin, Büchtenin, Ahldenin kautta Hodenhageniin ja sieltä Eickeloh´on.
Eickeloh on pieni kylä Lündeburger Heidella, joka tänä vuonna viettää 777 vuotista juhlaansa.

Juhlia vietetään pitkin koko vuotta ja tällaisia mainoksia tuli vastaamme kylässä.

Paluumatka Berliiniin meni loistavasti ilman ruuhkia.

Eilen kävimme sitten puistossamme jossa oli kurpitsajuhla meneillään. Tässä muutamia kurpitsataiteilijan tekemiä taideteoksia ihailtavaksi ja miksei inspiroitavaksikin.

Nyt kun kesä mennyt on....

Kuinka nopeasti kesä on kulunutkin. Ei ole juuri aikaa jäänyt blogiinkaan. Tässä kuitenkin muutamia kesän tapahtumia sitten viimeisen.

Heinäkuussa olimme jonkin aikaa Tornion seudulla. Siellä teimme päivän retken Kuusiluotoon. Kuusiluoto on saari Pohjanlahden perukassa (kuvassa aivan alla). Sinne perustettiin saha viime vuosisadan vaihteessa. Saari oli kuin pieni kaupunki kauppoineen, kouluineen, saunoineen jne. Tämä yhdyskunta kohtasi loppunsa Lapin sodassa, kun saksalaiset ampuivat saaren rakennukset tuleen 4.10.1944. Saaren historia kiinnosti minua sikäli, että äitini oli siellä töissä ennen tänne Kainuuseen tuloaan.

Yllä olevan kuvan on äitini lähettänyt isälleni seurusteluaikoinaan. Kuvassa on pääkatu. Vasemmalla puolen äitini kirjoittama teksti "Tässä on meidän asunto" ja oikealla puolen teksti "Tässä on tanssipaikkamme". Alapuolella tanssipaikan aidan takana äitini sisar, äitini ja kaksi muuta sen ajan nuorta neitosta.

Menimme veneseuran Deco-veneellä saarelle. Saarelle halukkaita oli noin 500, mutta veneeseen mahtui vain 15 miehistö mukaan luettuna, joten vene sai ajaa päivän aikaan useaan otteeseen edestakaisin. Matka saarelle kesti noin parikymmentä minuuttia. Koska vene ei voinut ajaa rantaan saakka, tultiin meitä hakemaan tällä laiturilla, jossa oli moottori takana. Tähänkään ei mahtunut kaikki veneessä olijat yhdellä kertaa, vaan laituri haki kaksi kertaa veneen matkustajat. Paluumatkalla meillä oli onnea, sillä pääsimme tämän laiturinohjaajan omassa pikamoottoriveneessä takaisin mantereelle.

Saarella näkyi vain näitä raunioita. Meidän oppaamme oli syntynyt ja asunut saarella ja paennut sieltä 10-vuotiaana. Hän selosti kaikkien näiden raunioiden tarinan elävästi. Alemmassa kuvassa ns. miljoonaportaat. Portaiden yläpäässä on ollut sahan toimisto, josta työntekijät ovat viikottain hakeneet palkkapussinsa, siitä nimi miljoonaportaat. Nyt saarella kasvoi "miljoonittain" ahomansikoita. Voi voi kun ne maistuivat, olisin halunnut jäädä poimimaan niitä.

Samalla Tornion reissulla kävimme myös tässä Keminmaalla olevassa Pyhän Mikaelin kirkossa. Kirkko on rakennettu luonnonkivistä 1530-1660.  Kirkon kattomaalaukset (kuva vasemmassa kulmassa) esttävät Kristuksen kärsimyshistoriaa ja ovat peräisin vuodelta 1650. Kuorin lattian alle on haudattu pappi Nikolaus Rungius, joka toimi Kemin kirkkoherrana 30-vuotissodan aikana. Hän kuoli 1629. Rungiuksen tiedetään sanoneen "Jos minun sanani evät ole totta, niin ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat totta, niin se ei mätäne. Rungiuksen lahoamaton ruumis on edelleen nähtävänä kirkossa.

Käytiin merellä muutenkin ajelemassa. Tässä lähdössä merenpoukamasta Tornionjoelle päin.

Jos kesäkuu olikin kylmähkö, niin heinäkuu oli sitä vastoin helteinen. Meillä oli peräti 36 helteistä päivää, jolloin parhaina päivinä käytiin useampaankin otteeseen uimassa.

Kesän antimiin kuuluivat marjatkin. Poimimme mansikoita ja mustikoita ja viinimarjoja talvenkin tarpeisiin. Nuo oikealla alhaalla olevat vihreät viinimarjat ovat vain maistiaisia vieraillessamme Oulunjärvellä. Ne eivät ole karviaisia, vaikka ovatkin vähän sen näköisiä. Omenapuun sato on vielä puussa muutaman päivän. Niin vatut kuin hillatkin jäivät vain ostomarkkinoiden varaan. Vattuja löysin noin 300 gramma, hilloja en lainkaan - ostin molempia kilon torilta, vaikka hillojen hinta kyllä oli niin korkea, että mietin tovin, ostanko vaiko jätänkö.

Kuului meidän kesään tällaistakin. Kuin apina puussa kiipeili tyttäremme katkomaan koivun oksia kaverin ohjatessa köyden kanssa putoamisen oikeaan suuntaan. Nyt koivu on kaadettu ja odottelee halkomista liiterin takana.

Lisäksi on saatu uusi "helpotushotelli", uusi kellarinovi,  uusia istutuksia pihapiiriin. On käyty vierailulla, vieraitai puolin jos toisin, vietetty syntymäpäiviä, luettu, uitu, käyty teatterissa, näyttelyissä - siis nautittu kunnon kesästä.

Näihin Eino Leinon sanoihin päättyköön kesäkertomukseni.

Kesä tuli vihdoinkin

Kesäkuu - niin, se ei oikein kesää nähnyt. Oli kylmä ja sateista. Saatiinpa juhannuksen tienoilla rakeitakin. Tämä kuva on otettu aurinkotuolistamme raesateen jälkeen.
Mutta nyt on tullut kesä. Aurinko paistaa ja ulkona on hyvin lämmintä. Sen myötä kyllä hyttysetkin  heräsivät eloon ja vainoavat meitä ihmisparkoja.

Heinäkuun alussa kaadoimme tämän nuotion vieressä seisovan kaksoiskoivun, se kun näytti vähän kärsineeltä. Minä otin vähän koivunnaavaa irti. Jospa keksin jotain kivaa koristukseksi johonkin niistä.

Heinäkuun 2-6. päivä Kajaanissa on runoviikko ja markkinakatu. Ensimmäinen markkinapäivä oli vielä niin sateinen ja kylmä, että useat kojut olivat tyhjiä ja vain rohkeimmat uskalsivat tulla katsomaan, mitä kadulla tapahtui - siis: ei juuri mitään. Mutta sitten tuli lämmin ja ihmisetkin löysivät kadulle. Vanhan raatihuoneen torilla järjestetään musiikki- ja runotapahtumia koko ajan.

Eino Leinon päivänä kävimme Paltaniemen kesäteatterissa katsomassa Nummisuutareita. Hienosti olivat tuottaneet tämän esityksen. Eritoten Eskon suutari-isä, joka näytteli myös Kreeta-morsianta ja Iivari-veli olivat mainioita esiintyjiä.

Paltaniemen kesäteatteri sijaitsi tämän Eino Leinon talon vieressä. Paikalta on hienot näkymät yli Oulunjärven. Järven toiselta puolen näkyy jopa Paltamon vesitorni.

Tämän kurjenmiekan otin alkukesästä Päijänteen rannalta mukaani ja istutin sen tänne meidän pikkulammen rannalle. Näin hyvin se alkoi heti ensimmisenä kesänä kukkia.

Ja tämä metsämansikka on löytänyt paikkansa pihallamme olevan ison kiven päältä.

Hyvää ja lämpöistä heinäkuuta!