Marraskuu

Marraskuu, vuoden 11. kuukausi. November, latinalainen nimi november tulee sanasta novem, vuoden 9. kuukausi Julius Caesarin kalenteriuudistuksen mukaan. Suomenkielinen sana viittaa siihen, että maa on roudassa yöpakkasten jälkeen. Se merkitsee taas sitä, että useimmat kasvit kuolevat eli tulevat martaiksi.

Marraskuussa kasvillisuus kuihtuu, lähes kaikki kukat ovat kuolleet. Jotkut puut kuitenkin säilyttävät vihreytensä, toisilla on vielä syksyn loistava väripukunsa yllään, mutta osa seisoo jo alastomana, saaden ehkä jossain vaiheessa valkoisen lumipeitteen oksiensa suojaksi.

Auringonpaistetta saadaan niukasti johtuen runsaasta pilvisyydestä. Marraskuu onkin vuoden pilvisin kuukausi. On syyssateiden ja myrskyjen aikaa.

Ja kun ulkona sataa ja on pimeää, on aika ottaa käsiinsä jokin niistä lukemattomista kirjoista tai voihan sitä lukea mielenkiintoista tekstiä toisenkin kerran. Minkähän kirjan lukisin seuraavaksi?!

Mukavia lukuhetkiä marraskuussa!

Aika rientää....

Aika rientää ja me ajan mukana, bruukasi äitini sanoa. Ja niin se todella rientää. Enpä juuri ole ehtinyt blogiini paljon kirjoitella.

Viime viikonloppuna meillä oli aivan hieno sää. Syksyn värit kuvastuivat maalla ja vedessä.

Tänään taivas oli harmaa. Syksyn värejä tosin näkyi, mutta osin puut olivat jo menettäneet kesäpukunsa ja seisoivat alastomina harmaan taivaan alla.

Ystävämme Maltalla käydessään oli katkaissut nilkkansa ja kävimme häntä tervehtimässä Borgsdorfissa.

Näistä omenista.....

...tein ystävällemme omenapiirakkaa.

Välillä olen kutonut sukkiakin - ajatuksissa joulu, joulumarkkinat, joululahjat....

Ja ensi yön aikaan käännetään kelloa jälleen ja pimeä talviaika alkaa. Heti sitä seuraa Halloween. Siispä toivotan nyt jo kaikille iloista Halloweenaikaa - eikä tarvitse säikähtää kurpitsaukkoja ja -akkoja, ei pahoja henkiä, eikä muitakaan.

Syksyn ruska

Syksyn ruska lehtipuissa

vihreyttä varjostaa....

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla!

Kävimme ystäviemme puutarhassa poimimassa maahan pudonneita omenoita.

Paluumatkalla näimme kurkia pellolla; syksyn merkki sekin.

Kotiinpaluuta jarrutti tiellä tapahtunut kolari reilun puoli tuntia.

Ja nyt nauttimaan syksyn sadosta.

 

Aleksis Kiven päivä

Tänään vietämme Aleksis Kiven päivää ja samalla suomalaisen kirjallisuuden päivää.

Kiven kirjoittama Seitsemän veljestä ilmestyi vuonna 1870. Kiven käyttämä kielen mehevyys on mainiota. Seitsemän veljestä -kirja on kansalliskirjallisuutemme perusteos, vaikka sitä pidettiin aikanaan vakavan kansamme häpäisynä. Suomen kielen professori August Ahlqvist haukkui teoksen, mikä masensi Aleksis Kiveä.

Aleksis Kivi syntyi Nurmijärvellä Palojoen kylässä räätäli Erik Johan Stenvallin neljänneksi pojaksi vuonna 1834. Hän oppi jo kotonaan ruotsinkielen, mikä mahdollisti kouluopinnot.
Kivi kuoli Tuusulassa veljensä luona vuonna 1872 vain 38-vuotiaana.  "Eli vain syksystä jouluun".

"Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen."

Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Mikkelinpäivä

Mikkelinpäivää vietetään enkelien päivänä. Alunperin päivä oli arkkienkeli Mikaelin päivä ja sitä vietettiin 29. syyskuuta, mutta nykyisin sitä on vietetty 29. päivänä tai sitä seuraavana sunnuntaina.

Mikkelinpäivä muodosti kesän ja syksyn tärkeän rajan, sillä siihen loppui sadonkorjuu. Viimestään silloin "nauriiden oli oltava kuopassa ja akkojen tuvassa", kuten vanha sanonta kuuluu. Eivätkä lehmätkään enää olleet laitumella, vaan seisoivat navetassa.

Palvelusväelle Mikkelinpäivä oli vanha vuosijuhla. Pävän jälkeen heillä oli vapaaviikko eli ns. runtuviikko, jota mahdollisesti seurasi muutto uuteen palveluspaikkaan. Mikkelin aikaiset markkinat ja juhlat olivat suosittuja. Hyvät ruuat ja valmistelut olivat mielessä myös Aleksis Kiven seitsemällä veljeksellä. Varustettiin kuorma kaupunkiin ja
saamalla hinnalla piti ostaa "pöhnää" juhlan kunniaksi; rommia, putelliolutta, nahkiaisia, silliä ja vehnästä.

Mikkelinpäivän säästä ennustettiin myös syyssäitä. Jos Mikkelinpäivänä oli kylmää, kevät tuli varhain.

Hyvää Mikkelinpäivää kaikille!

Kesäharmeja

Viime kesän ikäviä puolia:

 

Punkin pistoko? Kävin sairaalan terveysosastolla. Voi olla, katsotaan, sanottiin.

Soitin parin päivän päästä. Voi olla lintukirppu, vastattiin. Jos tulee nivelvaivoja, niin sitten otetaan punkkikoe. 

Ei tullut.

 Kyykäärmeen pisto. Sen sai naapurimme jalkaan keskellä omaa pihaansa. Käärmeitä oli tänä vuonna runsaasti liikkeellä. Liekö johtunut siitä, että sähkölinjat laitettiin maan alle ja entiset sähkötolpat poistettiin. Joka tapauksessa saimme hyvän opetuksen käärmeen puremasta, ettei se mikään leikin asia ole. Tässä kuvassa jalka on kuvattu välittömästi piston jälkeen. Naapuri joutui olemaan sairaalassa tutkittavana päivän, yöksi pääsi kotiin, mutta seuraavana päivän takaisin terveyskeskukseen, jossa vierähtikin sitten kaksi viikkoa. Jalka muuttui mustaksi polveen asti ja turposi kahta kauheammin. Terveyskeskuksen jälkeen jalka oli edelleen parisen viikkoa turvoksissa, eikä se kuulema vieläkään ole aivan ennallaan.

Tämä pieni pääskysen poikanen löytyi saunapolulta. Siinä se yritti voimiensa kautta lentoon, muttei päässyt. Olin neuvoton, mitä nyt tehdä ja kuinka se siihen oli joutunut, kun pesäkin oli paljon kauempana talon räystään alla. Ensin annoin sen olla rauhassa siinä toivossa, että se siitä jotenkin pääsisi lentoon. Kun palasin jonkin ajan kuluttua paikalle, oli tämä poikanen kävellyt noin 50 metriä saunapolkua eteenpäin. Nostin sen kädelleni ja ajattelin viedä laakealle kivelle toivossa, että se siitä pääsisi lentoon. Ei päässyt. Veimme sille hyönteisiä ravinnoksi. Yön aikaan poikanen oli lähtenyt liikkeelle, muttei päässyt lentoon. Siihen oli tuupertunut parin metrin päähän kiveltä, raukka. R. hautasi sen ison kuusen juurelle.

Ja tässä tuli seuraavat lintuhautajaiset. Tämä lehtokurppa löytyi kuolleena viinimarjapensaan juurelta. En tiedä, miten se oli sinne joutunut. Siinä se oli ikäänkuin se olisi siihen vartavasten tälläytynut levolle. Hautasimme sen pääskysenpojan viereen.

Kun puhdistimme linnunpönttöjä, oli nämä kaksi munaa jäänyt linnulta pesän pohjalle. Liekö sitten ollut sateisen kesän syy, vai mikä?

Soitin äsken Kainuuseen. Siellä sataa edelleen. Mutta onneksi täällä Berliinissä on ollut vähän valoisampi syksy. Jospa minä vähitellen pääsisin tuosta sateen jättämästä mielialasta irti ja alkaisin muistella niitä parempiakin päiviä. Olihan niitäkin pitkän kesän aikan.

Lomaterveiset Suomesta

Lomamme alkoi ylioppilasjuhlilla. Saimme kutsut jopa kaksiin juhliin, toiset Espoossa, toiset Oulussa. Koska olimme juuri Helsingin seudulla, oli luonnollista, että olimme läsnä näissä Espoossa pidettävissä juhlissa.

Kesämme kului siinä, että odotimme aurinkoa lähes koko kesän. Vettä satoi ja satoi ja satoi.....Jos aurinko suvaitsi tulla näkyviin, olimme varmoja siitä, että nyt kesä alkoi. Aurinkoisia päiviä riitti kolmeksi päiväksi ja taas satoi. Tätä kiertoa jatkuikin sitten pitkin kesää.

Ja lomamme päättyi surullisissa merkeissä. Vaikka olimmekin jo osanneet odottaa tätä pois menoa, niin ainahan tällainen kuitenkin yllättää. Muutama päivä tämän henkilön poisnukkumisen jälkeen saimme kuulla myös toisesta sukulaispiiriimme kuuluvasta surunviestistä.

No kyllä kesäämme kuului vähän muutakin kuten marjasatoja, syntymäpäiväjuhlia, kesähommia, sukulaisten, ystävien ja tuttavien tapaamisia ja muuta kesään kuuluvaa puuhastelua. Niistä ehkä sitten joskus myöhemmin.