Kevät

Kevät tulee kohisten....Pari päivää sitten puistossa luulin joutuneen hiekkapilven keskelle. Tämä hiekkapilvi osottautuikin siitepölypilveksi. Silmäni kutisivat, aivastutti, nenäni vuosi...Tämä on kevään haittapuoli kohdallani. Koivut tosin eivät vielä kuki, mutta pähkinäpuu kukkii.
Mutta muutoin kevät on joka vuosi niin ihanan ihmeellinen. Maailmassa monta, niin ihmeellist´ on asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.... Tänään näimme silkkiuikun palanneen lammelle. Näimme lempiväisiä sorsapareja. Näimme jopa västäräkin, mikä vanhan sanonnan mukaan ilmoittaa, että kesään on enää vain vähän aikaa... Luonto herää talviunestaan!

Hyvää Naistenpäivää!

Clarissa: Haaste meni perille....Minä olen minä eikä kukaan muu.
Tunnenkohan itsekään itseäni?
Taidan olla vähän nörtti, kuten sinäkin. Pidän lukemisesta, kielistä, matkustelusta, luonnosta. Seurailen mielelläni kaikkea mikä liikkuu, olisi se sitten eläin tai ihminen tai vaikkapa vain kasvi, joka kukoistaa. Valokuvaan mielelläni luontoa. Kaunis viehättää.
Järjestystä olen aina rakastanut, mutta viime aikoina se näyttää vähän höltyneen. Inhoan, että ei aika riitä sen pitämiseen, kun on paljon muuta tekemistä. Vielä kymmenen vuotta sitten, tiesin, missä mikin kirjani on, mutta nyt täytyy kyllä vähän etsiskellä paikkaa.
Olen kiinnostunut kovin monesta asiasta, etten oikein itsekään osaa sanoa, mikä niistä on kiinnostavin. Se on vähän sillä lailla, että kulloinkin innostuu jostain asiasta, ja se tahtoo viedä koko kaiken ajan. Kuten nyt viime aikoina tämä nörttiys.
Kudon myös mielelläni ja teen muitakin käsitöitä, kun inspiraationi antaa myöten. Kun Ha oli pieni, tein hänelle kaikki karnevaaliasut itse, joka vuosi uusi. Ja olin vallan ylpeä saavutuksistani. Kun sain ensimmäisen ompelukoneeni, laitoin uudet vuoret takkiimme. Olivat kuin olisivat olleet kaupasta ostettuja. Innostuin asiasta.
Urheilusta sen verran, että mäkihypyt katson televisiosta. Käyn itse päivittäisen lenkin ja pyöräilen. Joskus sauvakävelen, mutta silloin se täytyy tapahtua muualla kuin kaupungissa. Kesäisin käyn marjaretkillä ja sieniretkillä (kuuluu kai luontoon).
Minä pidän laivareissuista, mutta myös lentämisestä. Pidän autolla ajamisesta, eikä kaasujalkani ole aivan kevyt. En kuitenkaan ylitä rajoituksia useinkaan, korkeintaan 10 prosenttia silloin tällöin.
En pidä tungoksista ja jos joskus joudun menemään paikkoihin, jossa on paljon ihmisiä, niin varmasti löydän itseni jostain reunalta, josta pääsee nopeasti pakoon, jos tilanne niin vaatii.
Epämiellyttävät ja -siistit asiat saavat minut voimaan huonosti.
Olen aina sanonut: ihminen tarvitsee paljon hyvää kirjallisuutta, hyvää musiikkia ja oman puutarhan.

Tuoli

Meidän puistosta löytyy muitakin erikoisia istuimia kuten tämä "Libellenstuhl". Tuoliksi tätä nyt ei kai voi sanoa, paremminkin valtaistuimeksi. Se sijaitsee mukavalla paikalla, edessä vedenpinta, mutta mukava siinä ei ole istua. Sitä voi vain hetken kokeilla, miltä se tuntuu.

Tuoli

Niin, tässä se on. Tuoli kahdelle. Siinä voi levätä kaverin kanssa puistossa kävelyllä ollessa ja nauttia kesäisistä päivistä, lintujen laulusta, laineiden liplatuksista. Siinä on vain se huono puoli, että se on kesäisin lähes aina varattu.

Español

¡Hola! Kuinka aika vierähtääkään jonkin mielenkiintoisen oppimisen ääressä. Asensin koneelleni espanjankielen kurssin ja aika lensi niin, etten huomannut edes ruokaa laittaa. Nyt joku tuolla olohuoneen puolella tuntee, kuinka mahassa kurisee. Niinpä täytyy tästä lähtea kokkaamaan jotain pientä iltapalaa.

Kahden kulttuurin välissä

Suomen ja Saksan kulttuurit eivät kovin paljon poikkea toisistaan, mutta poikkeavat kuitenkin... Minä olen syntynyt Suomessa, paremmin sanottuna Kainuussa, asunut Helsingissä ja tullut Saksaan. Olen asunut puolet elämästäni Suomessa, puolet Saksassa. Kainuu on aikalailla erilainen asumisalue kuin Berliini. Sinne matkustaessani saan aina kuulla, että "sieltä ne saksalaiset tulee". Täällä Saksassa taas puhutaan itikoista ja jopa jääkarhuista, jotka elävät Suomessa ja että enhän minä suomalaisena voi palella, kun olen tottunut kylmyyteen. Joskus tuntuu, että mihinkähän kulttuurin sitä minä kuulun ja että kotimaani on kai jossain Itämerellä. Siitä huolimatta olen suomalainen. Tämä kahden kulttuurin välillä eläminen ei kuitenkaan ole tuottanut mitään liian suuria ristiriitaisuuksia. Olen kai tottunut jo kotona siihen. Isäni oli Kainuussa syntynyt. Lähes kaikki ihmiset kylässämme olivat kainuulaisia. Äitini oli syntynyt Pohjois-Pohjanmaalla, muuttanut sieltä parikymppisenä Kemin seudulle, josta tuli sitten Kainuuseen. Sen verran eroa näilläkin kulttuureilla oli, että äitini sai pahimmillaan kuulla, ettei kuulunut kainuulaiseen yhteisöön. Kun tulin Helsinkiin ja arvostelin tätä meidän pääkaupunkiamme, sain kuulla, että..."mene sinne, mistä olet tullutkin, jos ei kaupunkimme ole tarpeeksi hyvä sinulle." Myöhemmin kuitenkin jopa ystävystyin sanojan kanssa. Niin että eroja ei ole ainoastaan kahden kansalaisuuden välillä, mutta myös heimojen väliset erot joskus tuovat ristiriitoja. Entinen opettajani sanoi aina: "Maassa maan tavalla, tai maasta pois." Minä olen hyväksynyt asiat niin kuin ne ovat, ilman että olen menettänyt identtiteettiäni. Aluksi yritin selostaa asiat niin kuin ne Suomessa ovat. Mutta kun näytti, ettei sanoma mennyt perille, saatoin hyvinkin terävästi vastata noihin paikkansa pitämättömiin, jopa negatiivisiin kommenteihin. Nykyisin kuuntelen, mutta en enää jaksa reagoida pahemmin näihin arvostelijoihin. Poimin molemmista maista hyvät puolet ja olen tyytyväinen, että minulla on sellainen etu puolellani. Olen siinä onnellisessa asemassa, että voin asua kahdessa maassa, ja että voin matkustaa kotimaahani joka vuosi. Nykyisin olemme Suomessa koko kesän ja Saksassa kuluvat sitten talvet.

Tuoli

Niin tämä tuoli löytyy puistossamme. Siinä voi istua kahden, keskustella, haaveilla, levätä, muistella menneitä tai levätä vain ja kuunnella lintujen laulua, katsella vesilintujen liukumista lammella...Se on hieno tuoli. Yritin sitä tähän tekstiin, muttei se onnistunut. Yritin poistaa sen, mutta ei kai sekään onnistunut, kun olet nähnyt sen.