Hyvää Uutta Vuotta 2015

Joulu oli ja meni rauhallisesti lumettomana, niin tai lähes lumettomana. Aattona satoi koko päivän vettä, joulupäivänä satoi ja paistoi ja oli +6 astetta lämmintä. Sitten tapaninpäivänä saimme tämän verran talven tuntumaa Berliiniin.

Lunta oli sen verran, että lapset saivat rakennettua noin metrin kokoiset lumiukot. Varmaan näihin oli kaavittu kaikki lumi ympäriltä.

Tapanin jälkeisenä päivänä saimme kuitenkin reilusti, noin 12 senttiä lunta ja pikku pakkanenkin oli. Olipa mukava kuljeskella tuossa raittiissa talvi-ilmassa. Lapsilla oli lystiä kelkkamäessä ja muutama innokas hiihtäjäkin oli jo kokeilemassa suksiaan. Minun sukseni ovat vielä kellarissa, sillä tänään uuden vuoden aattona lumi sulaa silmissä ja vettä sataa. Siinä meidän hieno talvemme uupuu vanhan vuoden kera. Niin että saanen toivottaa näissä näkymissä kaikille....

Hyvää joulua

Tule joulu, tuo valosi pimeyteen,,

tuo tortun ja kuusen tuoksut.

Kovin synkältä aamutuimaankin näytti, vain taivaanrannalla hieno auringonnousu, jonka pilvet kuitenkin pian peittivät alleen.

Jouluntuoksua torttujen lisäksi toivat Hattivatit, jotka valloittivat keittiömme.

Joulu on tontun, sen näkee jos tahtoo nähdä. Se on tullut mukanamme lapsuuden saduista. Vielä on aikaa kuiskata tontullekin, mitä eniten toivoo.

Joulupöytäkin on jo kertaalleen katettu. Espanjan ryhmämme joulusyömingit olivat viime perjantaina. Kukin toi jotain; minä vein permisan-punajuurisalaattia, joka oli maittavaa. Näkyy kuvassa huonosti taka-alalla.

Orkideamme kukkivat aina joulun aikaan. Huonolla hoidolla ne minulla ovat mutta suovat ilonsa siitä huolimatta. Ne ovatkin lähes ainoat kukat, jotka viihtyvät tässä meidän huoneistossamme.

Tonttu joulupuuron keitossa. Toissapäivänä puistokävelyllä alkoi sataa - ensin rakeita, sitten  räntää, mikä sai pienen "talven tunnun" ikkunaamme. Ukkonenkin jyrähteli ja lopulta vettä niin rankasti tuiman tuulen tuivertamana, että kastuttiin huolimatta siitä, että oltiin jo kotinurkilla. Kotona ikävä yllätys: keittiön pöydällä vettä. Kattoikkunan reunasta tippui lisää. Tämä on näitä vinttihuoneiston haittapuolia.

Tule joulu, tuo ilosi sydämiin, tuo kynttilän loiste ja juhlan tuntu.

                         Hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

Leipomisia

Itsenäisyyspäivä oli ja meni. Sen verran pääsin mukaan ihailemaan noita Linnan juhlia, että näin kuinka lähes 102-vuotias mikkeliläinen veteraani pääsi tanssittamaan Sofi Oksasta. Todella hienoa, kun tuon ikäisenä on noin loistavassa kunnossa. Todennäköisesti miehellä on hyvät geenit ja positiivinen elämän asenne. Jos itsekin olisin tuon ikäisenä noin hyvässä kunnossa niin mikäpä tässä olisi elellä.

Samoin meni Sibeliuksen päivä. Sitä juhlittiin niin, että suomalaisia naisia saapui luokseni iltaa istumaan. Iltaa varten ajattelin tehdä joulutorttuja, onhan joulu lähestymässä. Mutta voiko olla totta, että voitaikina epäonnistuu. Paistamisen jälkeen tortut olivat kuin hiekkakakkuja, murenivat ennen kuin ehti käsiin ottaa. Otin kaikki siivet pois ja niistä tuli tämän näköisiä:

Eihän niitä voinut vieraille tarjota. En todellakaan tiedä, mikä meni pieleen. Olisiko kaikki johtunut siitä, että voin asemasta käytin margariinia, jonka sopivuus piti olla taattu. Ei siis auttanut muu kuin uhrata toinenkin päivä leipomisiin. Tällä kertaa käytin oikeata voita. Ja katsos vain, tulos oli aivan toisenlainen. Muutamaa avautunutta torttua olin aivan tyytyväinen tulokseen:

Innostuin leipomaan myös pullia. Niihin käytin kokojyväjauhoja, minkä vuoksi väri on ruskehtava. Tässä aikaansaannokseni ennen paistamista:

Pitkot ovat letitetyt kuudella, viidellä ja neljällä, minkä vuoksi ne ovat hiukan eriläisia.

Ruuaksi tarjosin appelsiinin makuista porkkanakeittoa ja sen lisäksi pöydässä juustolautanen, tomaattibasilikavati ja tietenkin leipää. Siitä valitettavasti en ottanut ruokapuolesta kuvaa. Mutta niin leipomiset kuin porkkanakeittokin maistui vieraille.

Ilta vierähti siinä rupatellessa niin, että Sibeliuskin jäi taka-alalle. Mutta voihan Sibeliusta kuunnella muulloinkin kuin joulukuun kahdeksantena. ♪♪♪

Adventtiaika alkaa

                                            Advent, Advent, ein Lichtlein brennt.....

Tunnelmallista adventtiaikaa kaikille!

Printteri rikki

Noin 10 vuotta vanha tulostimeni meni mitättömäksi. Aloin vaihtamaan värikasettia ja sitten se alkoi vain rätistä ja ilmoitti "Skannausvirhe. Sulje virta ja pane uudelleen päälle. Tätä tein ainakin viisi- kuusikertaa ja aina vain sama. R. ilmoitti tulostimeni olevan likainen ja alkoi puhdistaa sitä, eli hajotti koko laitoksen.

Sisältä tulostin tosiaan näytti tällaiselta. Mustaa tönjää täynnä niin huopa kuin kotelokin. Päivä meni R:ltä sitä puhdistaessa. Ja mikä oli tulos: Sama juttu kuin aikaisemmin. Eli skannausvirhe ja sammuta ja pane virta päälle. Eikä auta itku markkinoilla. Nyt kai on lähdettävä uuden tulostimen hakuun.

Jotta päivä ei ihan pilalla olisi, niin laitan tähän tämän aamuisen kuvan Kajaanin Raatihuoneen torilta. Jouluvalot ovat sytytetyt ja oletettavasti vasemmalla olevalla lavalla (ei näy kuvassa) on  jonkinlaista joulun ajan musiikkia. Joka tapauksessa jotain musiikkia tai sitten joulunajan avaus, koska ihmisiä kerääntyy sitä kuuntelemaan.

Hyviä joulunalusaikoja sitten vaan!

Talvi vai syksy, vaiko kesä?

Toissa yönä Kainuussa satanut yhtenä yönä 20 senttiä lunta ja viime yönä pakkasta -20 astetta, ainakin näin kertoi YLE Kainuu.

                                                 Kuva: YLE Kainuu, Luukas Mephan ja Noora Rönkkö

Ja täällä Berliinissä marraskuu alkoi todella lämpimänä. Mittari näytti +18 astetta marraskuun ensimmäisenä päivänä. Ja nytkin se on pysynyt noin +14-+15 asteen paikkeilla. Vielä ensimmäisenä marraskuun päivänä kävimme puistossä kastelemassa jalkamme tässä Kneipp-kylvyssä.

Muuten on aika lentänyt kuin siivillä. Tyttö oli täällä viikon päivät ja kävimme mm. kirjaostoksilla. Hän tarvitsi opintojaan varten muutamia kirjoja ja minäkin lipsahdin ostamaan mm. Seitsemän Veljestä kirjan joululahjaksi miehelleni ja itselleni aivojumppaa espanjalaisittain. 

Toi minulle tyttökin vähän aivovoimistelua. Toisen ristikkolehden olen jo ratkonut ja toinen on menossa. Helppoja ristikoita. Nämä ovat minun iltavoimistelua ennen nukkumaan menoa.

Telkkaria katsoessani otan kutimet käteeni. Tässä on menossa parit tilatut lastensukat tilaajan tuomista langoista.

Pyöräilessämme ulkona vastaamme tuli taas tällainen "Trafo" mikä minun piti välttämättä kuvata. Sopii hyvin sykyiseen säähän; hiiret lämmittelemässä takan edessä.

Ja kissa "takan" takana odottelemassa saaliitaan.

Muuten on marraskuu täälläkin marraskuun näköistä. Lehdet vaihtavat väriään, leijuvat ilmassa, putoavat maahan ja puut odottavat paljaina talven tuloa.

Hyviä marraskuun säitä ja nautitaan säästä kuin säästä.

Goldener Oktober

Syksy on mennyt lentäen, nyt olemme jo lokakuun puolella. Ja mitä kaikkea olemmekaan ennättäneet lomamme jälkeen tehdä tai jättää tekemättä.

Puut ovat saaneet jo värikkäät pukunsa ylleen - niin tai ainakin osa puista. Toiset ovat pitäneet vielä vihreät kesäiset värinsä. Taivas on pilvetön Berliinin yllä. On "Goldener Oktober" (kultainen lokakuu).

Lokakuun ensimmäisenä päivänä kävimme kahden Sibeliusakatemian opiskelijan konsertissa. Duo Ojala-Koivula veti yleisönsä musiikaaliseen matkaan. Saimme kuulla tanssipräludioita, romanialaisia ja balkanilaisia kansantansseja, pelimannimusiikkia, valssia, tangoa, suomalaisia kansanlauluja. Konsertti päättyi "Taivas on sininen ja valkoinen/Saunavihdat" sikermään. Olimme oikein tyytyväisiä konserttiin.

Konsertti pidettiin tässä Schwartzsche Villa´ssa. Vuonna 1895 Carl Schwartz alkoi rakentaa huvilaa Steglitziin ja 1915 eri perheen jäseniä asui siellä vakinaisesti. Viimeinen talossa asuja kuoli 1945, jonka jälkeen talo oli jonkin aikaa tyhjillään. Vähän aikaa siellä toimi myös orpokoti. Nykyisin talon omistaa Berliini ja siellä on mm. ateljee, erilaisia näyttelyitä, konserttisali ja kahvila.

Ja vaikkemme olekaan Münchenissä, on täällä meidän puistossammekin Oktoberfest. Koskaan ei se ole meitä mitenkään erikoisesti vetänyt puoleensa, mutta eilen meillä oli vieraita Suomesta, joten näin meidänkin tuli käytyä Oktoberfest´illä.

Paikalla oli oikea baijerilainen bandi soittamassa ja tunnelma oli korkealla. Baijerilaiset osaavat kyllä vetää ihmiset mukaansa.

Kiersimme puistossa ennen Oktoberfest´ille menoa ja tietenkin kävimme myös tässä Kneipp-Bad  "purossa" jalkahoidossa. Vesi on raikkaan kylmää ja kun kerran kierretään tuon aidan ympäri ja sen jälkeen juostaan nurmikolla jalat kuiviksi, niin hyvältä tuntuu.

Syksy saapuu ja sen kuvioihin kuuluvat myös muuttolinnut. Kurkiaurakin suuntaa jo etelää kohti.

Mutta siitä huolimatta saamme vielä nauttia kukkarunsaudesta, iloa silmille ja sielulle.

Hyvää syksyä kaikille!

Syyssatoa ja pyöräretki

Punertaa marjat pihlajain....Kesän lopulla pihlajat olivat täynnä marjoja. Vanhan kansan mukaan talvesta tulee joko luminen tai kylmä. Näin linnuille riittää syömistä talven tultua. Minäkin poimin mukaani jonkin verran. Marjat ovat nyt pakkasessa...

...samoin kuin puolukatkin, joita poimin vähän, vaikkei ne aivan kypsiä vielä olleet. Mutta niistä tulee hyvää hilloa, sanotaan.

Omenia tuli valtavasti. Minä poimin ainakin 40 litraa meidän ainoasta puustamme ja puuhun jäi vielä vaikka kuinka paljon. Omenoita jaettiin sitten vähän kaikkialle, itse toin tämän laatikollisen mukanani ja tein siitä omenamehua ja hilloa. Suurimmat jätin syöntiomenoiksi. Niitä on vielä jääkaapin vihanneslokero täynnä.

Paluumatkallamme  yövyimme Päijänteen rannalla ja kävimme jopa kuutamouinnilla. Vesi tosin oli jo aika vilpoista, mutta saunasta käsin oli hyvä käydä kesän viimeisellä uinnilla.

Viime viikon vaihteessa lähdimme pyörinemme Lüneburger Heidelle. Menomatkalla seisoimme ruuhkassa kahden tunnin ajan. Moottoritiellä oli korjaustöitä ja jossain edessä päin oli useita isoja kuorma-autoja ajanut kolarin. En kyllä ihmettele, sillä niin lujaa ja niin lähellä toisiaan ajoivat.

Lüneburger Heidella teimme kahtena päivänä pyöräretken. Ensimmäisen päivän tulos oli 34 km, mikä tuntui kyllä istumalihaksissa. Ajelimme Eickeloh´sta Hodenhageniin ja sieltä eteenpäin...

Matkan varrella pysähdyimme ihmettelemään näitä Lünsheiden lehmiä. Lehmät toljottivat meitä takaisin samalla tavalla kuin me niitä.

Matkamme jatkui Bockshorniin, jonka ensimmäiset asutukset ovat rautakaudelta. Seitsämän talonmiestä tuli jo tuolla historiallisella ajalla tälle paikalle ja perusti kylän. Näiden jälkeläisillä on edelleen tilansa hallussaan ja jokaiselle heistä on laitettu kivi muistomerkiksi, jossa on heidän nimensä.

Matkamme jatkui Krelingen kylän läpi Krelingen järvelle. Tosin järvessä ei saanut uida, vain kalastaa. Sen rannalla kuitenkin oli pysähdyspaikkamme, jossa söimme eväitämme.

Tauon jälkeen jatkoimme matkaa Westerholziin päin ja sieltä "kuolemantietä" (se on minun antama nimi pyöräretkemme osuudelle). Kuolemantie sen vuoksi, että tuolla osuudella oli tapahtunut useita kuolemankolareita, niin eläimiä kuin ihmisiäkin oli jäänyt auton alle ja niistä oli merkitty jokaiseen onnettomuuspaikkaan päiväys, milloin kuolema oli tapahtunut.

Loppumatka Hodenhagenista Eickeloh´on jatkuikin sitten Aller-joen vartta pitkin. Joki virtasi rauhallisena vierellämme.Oli rentouttavaa ajaa tuon edellisen matkaosuuden jälkeen täällä.

Yön levättyämme lähdimme seuraavan päivän uusin innoin ajelemaan. Päivän tulos oli 33 km.
Ajoimme Backhaus-Feldmark-Tanklager-pyörätietä pitkin.

Ensimmäinen pysähdys oli tämän ikivanhan tammen luona. Knorreiche. Suoraan sanottuna tuli sellainen tunne, että täytyisi ihan kiivetä tuohon puuhun. Jätin kuitenkin sen tekemättä. Maalauksellinen puu kuitenkin on ja sadunhohtoinen. Mitä kaikkea tämäkin puu voisi kertoa meille!!!

Seuraava etappi oli tämä vanha öljypumppu. En tiennytkään, että Lüneburger Heidella on nostettu vuosina 1944-1970  12 pumpulla 160.000 tonnia maaöljyä. Muistoksi on jäänyt tämä vanha pumppu kertomaan jälkipolville isiensä töistä.
Täältä jatkui matkamme Boothmerin, Gretchenin, Büchtenin, Ahldenin kautta Hodenhageniin ja sieltä Eickeloh´on.
Eickeloh on pieni kylä Lündeburger Heidella, joka tänä vuonna viettää 777 vuotista juhlaansa.

Juhlia vietetään pitkin koko vuotta ja tällaisia mainoksia tuli vastaamme kylässä.

Paluumatka Berliiniin meni loistavasti ilman ruuhkia.

Eilen kävimme sitten puistossamme jossa oli kurpitsajuhla meneillään. Tässä muutamia kurpitsataiteilijan tekemiä taideteoksia ihailtavaksi ja miksei inspiroitavaksikin.