Muutama vuosi sitten olin menossa kummitätini 90-vuotissyntymäpäiville Suomeen. Ajankohta lokakuu. Vähän ennen lähtöäni tuli tieto Suomesta, että tätini oli kaatunut ja nukkunut pois. Syntymäpäivistä tuli näin hautajaiset. Lähdimme siis hautajaisiin Suomeen.
Päivää ennen hautajaisia minä liukastuin portaissa ja jalkani jäi alle. Se oli vain sekunnin murto-osa ja jalka poikki. Jalkaterä sojotti suoraan sivulle. Jotenkin sain kontattua ylös portaita ja oven auki, niin että mieheni kuuli huutoni.Ei siinä muu auttanut, kuin sairaalaan aamutuimaan. Sairaalassa yritettiin vetää jalkaa suoraan, mutta ei se täysin onnistunut. Edessä oli leikkaus.
.jpg)
Minä istuin takapenkillä jalka suorassa. Kengän sijaan jalassa oli villasukka, joka jo sairaalassa oli leikattu sellaiseen muotoon, että se sai nyt palvella minua "kenkänä". Välillä pidettiin tauko ja minä hypin auton ympäri keppien kanssa. Tytön luona Helsingissä olimme yötä. Vähän oli hankalaa nousta vuoteelta, kun tytöllä oli vain patja lattialla. Laivamatka oli myrskyisä, keinutteli niin, etten hytistä päässyt minnekään. Mieheni haki ruuan hyttiin.
Kotiin kuitenkin päästiin ja jalkakin parani aikanaan.
Näinkin siis voi käydä, syntymäpäivistä tuli hautajaiset, enkä niihinkään päässyt.
Voi kurja ja miten ihmeessä pääsit ylös patjalta, minä en olisi varmaan päässyt. Enkä uskaltanut mennä kyynärsauvoilla rapuista, piti aina istua takapuolelle ja mennä sillä tavoina alas.
VastaaPoistaNo kyllä se oli vaikeaa. Pyörähdin ensin mahalleni, sitten otin tuolista kiinni ja kitkuttelin itseni ylös. Ylösnouseminen kesti kyllä varmaan monta minuuttia. Ja rappusiin sain kyllä ohjeet sairaalasta mukaan, mutta taisin minäkin alkuaikoina takapuolen kanssa laskeutua alas. Onneksi täällä Berliinissä asuimme tuolloin talossa, jossa oli hissi. Nykyisin olisi vähän vaikeampaa 45 porrasaskelmaa kulkea.
VastaaPoistaKaikenlaista tuo valokuvaprojektisi tuo päivänvaloon. Matkoista on kiva tehdä albumia ja matkustaa tavallaan uudestaan, mutta tuollaista asiaa ei halua uudestaan kokea. Pysyköön vain siellä menneisyydessä, mutta hyvä muistaa, että noinkin voi käydä.
VastaaPoistaNo on todella "muistikuvia ja elonkulkua"!
VastaaPoistaMukavaa, että jalka on kunnossa.
Joskus tuntuu siltä, jotta sattuma keittää sellaisen sopan, jotta jälkeen päin ihmettelee kuinka monta lusikkaa siinä sopassa olikaan.
VastaaPoistaPajunkissan pehmoisia päiviä sinulle!
Clarissa: Olen matkustellut tässä kevään aikana uudelleen vähän joka puolella ja kivaa on ollut muistella. Mutta tuo jalkajuttu jääköön unholaan; niin paitsi että muistaa liukkailla portailla olla varovaisempi.
VastaaPoistaNurkkalintu: Sitähän se on, muistikuvia ja elonkulkua.
Tarina: Sattuma keittää joskus todellisen sopan, mikä ei aina niin hyvältä maistu.
Kiitos pajunkissatoivotuksista. Sitä samaa toivotan sinnekin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHurjaa! Onneksi jalka kuitenkin tuli kuntoon. Sitä sattuu ja tapahtuu. Tarina sen niin hyvin sanoikin: "joskus tuntuu siltä, jotta sattuma keittää sellaisen sopan, jotta jälkeen päin ihmettelee kuinka monta lusikkaa siinä sopassa olikaan" :) ja vähän samantapaista olen itsekin tällä viikolla ajatellut, kun on kaikenlaista sattunut... Huh!
VastaaPoistaSauerkraut: Sinä sen sanoit. Onneksi jalka on kunnossa.
VastaaPoistaJa toivottavasti sinunkin sattumat tuottavat parhaan mahdollisen lopun. Hyvää sunnuntaita!