Suomeen nimipäiväperinne levisi 1700-luvulla. Tosin jo 1600-luvulla juhlittiin nimipäiviä kaupunkien saksalaistaustaisissa perheissä. Maaseudulla nimipäiviä alettiin viettää 1800-luvulla, osin vasta 1900-luvun puolella.
Minulla on keittiön seinällä Mauri Kunnaksen kalenteri, joista aamukahvin aikaan vilkaisen, kuka kulloinkin viettää nimipäiväänsä. Siinä sitten mietin, ketä kaikkia tunnen - esim. Sulon päivänä voisin mainita Oikaris-Sulon. Hän oli taksinkuljettaja aikoinaan. Tilattiin yhteistaksi kuljettamaan kesäisin meitä tanssiloihin. Sulo ajeli tanssin aikaan muita ajeluja ja haki sitten meidät tanssin loputtua pois. Talvisin hän hoiteli koulukuljetuksia. Niin tai sitten Liisa. Montakohan Liisaa minäkin olen elämäni aikana oppinut tuntemaan. Niitä on monta.
Tänään viettävät nimipäiväänsä: Väinö, Väinämö, Karita ja Rita. Onnea kaikille näille. Väinöjä on tieni varrelle sattunut, samoin kuin Karitoja (onko tämä oikea monikon muoto?), yhden Ritakin tunnen, mutten yhtään ainoaa Väinämöä - niin tai sitten jos Kalevalan Väinämöinen lasketaan mukaan, niin onhan siinäkin jotain.
Kyllä nimipäivien vietto katkaisee arjen herttaisella tavalla, kun kenenkään ei tarvitse käpristellä vuosien karttumista.
VastaaPoistaIloista viikonvaihdetta!
Tunnen yhden noista, nimipäiväsankareista ja kiitän hänen puolestaan♥ Piristää erityisesti, kun flunssakaan ei vielä näy helpottavan.
VastaaPoistaTarina: Oikeassa olet!
VastaaPoistaClarissa: Kuumaa C-vitamiinipitoista juotavaa ja iloisia ajatuksia, kyllä se siitä.:)
Saanenko osani tuosta nimipäiväkukasta, sillä nimi Rita on melkein kuin helmikuun ensimmäisen päivän nimi? Silloin ei oikein juhlituttanut, mutta tänään on maistunut laskiaisherkut :)
VastaaPoistaHyvää laskiaistiistain jatkoa sekä alkavaa paaston aikaa!
Nurkkalintu: Ole hyvä, onnea sinullekin ja maistukoon laskiasherkut nimipäivän sijasta.
VastaaPoista