HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

Uuden vuoden aattona on ollut tapana katsoa tulevaisuuteen esimerkiksi tinasta. Ennen koossa pysyvä tinakappale tiesi vaurautta, särkyvä onnettomuutta tai köyhyyttä. Nukyään siruset ennustavat rahantuloa johtuen tinan huonosta laadusta.
Kun kastaa nenäliinan tai huivin kulman tinaveteen ja kätkee sen nukkumaan mennessä tyynyn alle, tulee tuleva puoliso vääntämään sen kuivaksi.

Nurinkäännettyjen kahvikuppien altakin on löytynyt tulevan vuoden tapahtumia. Punainen lanka tietää iloa, musta murhetta, keltainen huonotapaista elämää, solmu vaikeaa ongelmaa, nenäliina pientä lemmenseikkailua, piletti matkaa, raha arpajaisvoittoa, seteli muutosta taloudellisissa asioissa, arpanappula yllättävää käännettä elämässä, silmäneula menestystä työssä ja hakaneula vaikeaa päätöstä. Sormus tuo kihlauksen tms., lapsenkuva tai lusikka perheenlisäystä, hiili tai kuusenhavu kuolemaa.

Sitten on ennustettu peiliin katsomisesta kellon lyödessä 12 yöllä. Kynttilät laitetaan peilin viereen palamaan, vesilasi tai vihkisormus keskelle ja sitten vaan tuijottelemaan vesilasiin tai sormukseen peilistä. Jossain vaiheessa silmät alkavat kertoa tulevaisuutta.

Kynttilästä on myös ennustettu. Asetutaan piiriin kynttilän ympäri ja puhalletaan se puolenyön aikaan sammuksiin, Kenen suuntaan sydän käpristyy, se naidaan ensimmäisenä joukosta.

Jos aukoo suutaan uuden vuoden yönä saunassa liialti, saa suun täydeltä kärpäsiä kusakseen seuraavana kesänä.

Saunan katolle heitetyn vastan tyvi osoittaa, mistä päin on tulossa sulhasia.

Jos vuoden ensimmäisenä päivänä vetelehtii, se tietää uneliaisuutta koko vuodeksi.

Perunoiden paistaja uuden vuoden päivänä saa paiseita.

Lattian lakaiseminen uuden vuoden päivänä ovelta perälle tuo onnea tupaan.
Kun vie roskat aattoyönä kolmen tien risteykseen, saa tietoja tulevista tai kosijoita kolmelta suunnalta.

Kun lakaisee rappuset alhaalta ylöspäin, niin ensimmäinen miespuolinen henkilö uuden vuoden päivänä on tuleva sulhanen. Tästä muistuukin mieleen omakohtainen tapaus; sisareni lakaisi rappuset ja eikös vaan nuori mies astunut ensimmäisenä uuden vuoden päivänä jo klo 10 tupaan. Hän oli sisareni kanssa samalla luokalla ja tuli maksamaan vakuutusmaksua isälleni. Ei tullut tästä miehestä sisareni aviomiestä, vaikka hyvän olisi saanutkin. Ei kelvannut sisarelleni.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013

Hyvää Joulua

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Joulukuun orvokit

Tänä aamuna parvekkeella. Minulta jäi peittelemättä parvekekukat. Nämä orvokit olivat jo laskeneet päänsä lepoon lumen ja pakkasen alla, mutta aamulla huomasin niiden nostavan päätään. Oikeastaan nämä olivat jo pois, kun syksyllä tulimme Suomesta. Siitä ne vain syksyn aikaan ilmestyivät mullan sisältä uudelleen. Meidän jouluorvokit!

Myös meidän Owie löysi paikalleen parvekkeelle.

HYVÄÄ 3. ADVENTTIA!

Valkea joulu?

Ken tietää, mikä puu/pensas tekee lilan värisiä marjoja?

Tällainen on istutettu asuntomme läheisyyteen.

Jälkiä lumessa....

Talvinen ulkoilu vieraiden kanssa.

Lumiukon sijaan lumikana...

Eilen oli espanjankurssimme joulujuhla, joka alkoi jo kello 10 aamulla. Ennen sitä oli vielä saatava auto puhdistetuksi jäästä ja lumesta (viikon ajan seisoi käyttämättä, välillä kävimme pyyhkimässä liiat lumet pois).

Pöytä on katettu... Ensin lauloimme espanjaksi kaksi joululaulua ja sitten kaikki syöksyivät maistamaan pöydän antimia. Siinä välillä ojensimme jokainen ryhmä erikseen (3 ryhmää) opettajallemme pienen lahjan. Meidän omasta ryhmästä oli vain kolme ihmistä paikalla. Jotenkin on mennyt koko hohto näistä juhlista, kun yksi ryhmä on hyvin dominoiva. Sellaista syömistä koko ajan....

Kaikesta huolimatta mukavaa pikkujoulun aikaa kaikille.

Ps. Nyt sataa vettä Berliinissä taivaan täydeltä ja tuo  kaunis jouluinen lumimaisema katoaa taivaan tuuliin. Emmekö saaneetkaan valkeaa joulua????

Joulunaikaa, jouluntaikaa

Joulukuu ja talvikuu - se alkoi sopivasti lumentulolla. Tänä  aamuna saimme ensilumen Berliinissä. Tosin se on jo pois, ei se kauaa maassa viihtynyt, mutta näytti kuitenkin, että tulossa sitä ollaan.

Eilen ostin mustia perunoita. Muistan ajan, kun olin lapsi ja kuinka hyviltä mustat perunat maistuivatkaan. Sellaisia en ole koskaan ennen täällä Saksassa nähnyt. Nyt oli ranskalaisia mustia perunoita kaupassa. Tryffeliperunoiksi niitä nimitettiin. Ostin. Kuorin perunat ja laitoin kiehumaan. Tapahtui jotain kummallista, liekö ollut joulunajan taikaa vai mitä. Kun kaadoin keitinveden pois, se oli aivan kirkkaan vihreää....ja perunatkin näyttivät vähän kummallisilta. Söimme kuitenkin ne, vähän oli kuin pähkinän makua tai jotain sellaista, ei kuitenkaan sellaista, mikä muistissani oli mustien perunoiden mausta.

Ja nyt haluan toivottaa kaikille hyvää adventtiaikaa. Huomenna sytytetään ensimmäinen kynttilä.
(Kuva on viime vuodelta).

Kuvat kertokoon

Tämän illan iltataivas Berliinissä.

1

Käpynäyttely puistossamme.

Amaryllis, mikä aina yllättää värissään.

Kainuun sukat

Pari vuotta sitten Kainuussa oli sukkakilpailu. Valittiin Kainuun sukat. Sain ohjeen serkultani ja tässä on nyt tulos.

Siinä sivussa olen kutonut muitakin sukkia, kuten nämä lasten sukat.                                         

Joulukortteja.....

Hyvää marraskuun loppua lukijoille!

Syksyinen vaellus

Jo kolmatta päivää sumu peittää maan. Siitä huolimatta teimme parin tunnin vaelluksen läpi siirtolapuuutarhojen. Syksylläkin näkee paljon uutta ja kaikenlaisia ihmeitä, kun vain pitää silmänsä auki.

Syksy saapuu, pilvet kulkee, sumu peittää alleen maan....

...puiden oksat maahan heittää illan tullen varjojaan....

                             Mökkien päädyt kertoivat, millaisia ihmisiä palstojen omistajat ovat.

Mökkien vartijat tarkkailevat kulkijoita.

Ja tämä vartija seisoi siirtolapuutarhan portin vieressä, ettei luvattomilla asioilla kukaan liiku.

Syksyisen vaelluksen jälkeen voikin sitten nauttia lämpimästä kodista kynttilän valossa.

Kasvatusta

Äiti: Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
H-E: Mutta minä en halua tulla vanhaksi.
Äiti: Kaikki me vanhenemme aikanaan. Se on elämän laki. Mummukin on ollut joskus lapsi.
H-E: Mutta sitten minä en voi mennä lastentarhaan.
Äiti: Sitten sinä voit käydä vanhusten kerhossa niin kuin mummukin. Siellä askarrellaan, matkustellaan, käydään teatterissa jne.
H-E: Mutta sitten minä en ole enää H-E, vaan mummu.....äää...ääää....äääää!
Isot kyyneleet vuotavat silmistä, kun ajatellaan kuinka tullaan vanhaksi.

Marraskuu

Marraskuu, vuoden 11. kuukausi. November, latinalainen nimi november tulee sanasta novem, vuoden 9. kuukausi Julius Caesarin kalenteriuudistuksen mukaan. Suomenkielinen sana viittaa siihen, että maa on roudassa yöpakkasten jälkeen. Se merkitsee taas sitä, että useimmat kasvit kuolevat eli tulevat martaiksi.

Marraskuussa kasvillisuus kuihtuu, lähes kaikki kukat ovat kuolleet. Jotkut puut kuitenkin säilyttävät vihreytensä, toisilla on vielä syksyn loistava väripukunsa yllään, mutta osa seisoo jo alastomana, saaden ehkä jossain vaiheessa valkoisen lumipeitteen oksiensa suojaksi.

Auringonpaistetta saadaan niukasti johtuen runsaasta pilvisyydestä. Marraskuu onkin vuoden pilvisin kuukausi. On syyssateiden ja myrskyjen aikaa.

Ja kun ulkona sataa ja on pimeää, on aika ottaa käsiinsä jokin niistä lukemattomista kirjoista tai voihan sitä lukea mielenkiintoista tekstiä toisenkin kerran. Minkähän kirjan lukisin seuraavaksi?!

Mukavia lukuhetkiä marraskuussa!

Aika rientää....

Aika rientää ja me ajan mukana, bruukasi äitini sanoa. Ja niin se todella rientää. Enpä juuri ole ehtinyt blogiini paljon kirjoitella.

Viime viikonloppuna meillä oli aivan hieno sää. Syksyn värit kuvastuivat maalla ja vedessä.

Tänään taivas oli harmaa. Syksyn värejä tosin näkyi, mutta osin puut olivat jo menettäneet kesäpukunsa ja seisoivat alastomina harmaan taivaan alla.

Ystävämme Maltalla käydessään oli katkaissut nilkkansa ja kävimme häntä tervehtimässä Borgsdorfissa.

Näistä omenista.....

...tein ystävällemme omenapiirakkaa.

Välillä olen kutonut sukkiakin - ajatuksissa joulu, joulumarkkinat, joululahjat....

Ja ensi yön aikaan käännetään kelloa jälleen ja pimeä talviaika alkaa. Heti sitä seuraa Halloween. Siispä toivotan nyt jo kaikille iloista Halloweenaikaa - eikä tarvitse säikähtää kurpitsaukkoja ja -akkoja, ei pahoja henkiä, eikä muitakaan.

Syksyn ruska

Syksyn ruska lehtipuissa

vihreyttä varjostaa....

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla!

Kävimme ystäviemme puutarhassa poimimassa maahan pudonneita omenoita.

Paluumatkalla näimme kurkia pellolla; syksyn merkki sekin.

Kotiinpaluuta jarrutti tiellä tapahtunut kolari reilun puoli tuntia.

Ja nyt nauttimaan syksyn sadosta.

 

Aleksis Kiven päivä

Tänään vietämme Aleksis Kiven päivää ja samalla suomalaisen kirjallisuuden päivää.

Kiven kirjoittama Seitsemän veljestä ilmestyi vuonna 1870. Kiven käyttämä kielen mehevyys on mainiota. Seitsemän veljestä -kirja on kansalliskirjallisuutemme perusteos, vaikka sitä pidettiin aikanaan vakavan kansamme häpäisynä. Suomen kielen professori August Ahlqvist haukkui teoksen, mikä masensi Aleksis Kiveä.

Aleksis Kivi syntyi Nurmijärvellä Palojoen kylässä räätäli Erik Johan Stenvallin neljänneksi pojaksi vuonna 1834. Hän oppi jo kotonaan ruotsinkielen, mikä mahdollisti kouluopinnot.
Kivi kuoli Tuusulassa veljensä luona vuonna 1872 vain 38-vuotiaana.  "Eli vain syksystä jouluun".

"Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen."

Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Mikkelinpäivä

Mikkelinpäivää vietetään enkelien päivänä. Alunperin päivä oli arkkienkeli Mikaelin päivä ja sitä vietettiin 29. syyskuuta, mutta nykyisin sitä on vietetty 29. päivänä tai sitä seuraavana sunnuntaina.

Mikkelinpäivä muodosti kesän ja syksyn tärkeän rajan, sillä siihen loppui sadonkorjuu. Viimestään silloin "nauriiden oli oltava kuopassa ja akkojen tuvassa", kuten vanha sanonta kuuluu. Eivätkä lehmätkään enää olleet laitumella, vaan seisoivat navetassa.

Palvelusväelle Mikkelinpäivä oli vanha vuosijuhla. Pävän jälkeen heillä oli vapaaviikko eli ns. runtuviikko, jota mahdollisesti seurasi muutto uuteen palveluspaikkaan. Mikkelin aikaiset markkinat ja juhlat olivat suosittuja. Hyvät ruuat ja valmistelut olivat mielessä myös Aleksis Kiven seitsemällä veljeksellä. Varustettiin kuorma kaupunkiin ja
saamalla hinnalla piti ostaa "pöhnää" juhlan kunniaksi; rommia, putelliolutta, nahkiaisia, silliä ja vehnästä.

Mikkelinpäivän säästä ennustettiin myös syyssäitä. Jos Mikkelinpäivänä oli kylmää, kevät tuli varhain.

Hyvää Mikkelinpäivää kaikille!

Kesäharmeja

Viime kesän ikäviä puolia:

 

Punkin pistoko? Kävin sairaalan terveysosastolla. Voi olla, katsotaan, sanottiin.

Soitin parin päivän päästä. Voi olla lintukirppu, vastattiin. Jos tulee nivelvaivoja, niin sitten otetaan punkkikoe. 

Ei tullut.

 Kyykäärmeen pisto. Sen sai naapurimme jalkaan keskellä omaa pihaansa. Käärmeitä oli tänä vuonna runsaasti liikkeellä. Liekö johtunut siitä, että sähkölinjat laitettiin maan alle ja entiset sähkötolpat poistettiin. Joka tapauksessa saimme hyvän opetuksen käärmeen puremasta, ettei se mikään leikin asia ole. Tässä kuvassa jalka on kuvattu välittömästi piston jälkeen. Naapuri joutui olemaan sairaalassa tutkittavana päivän, yöksi pääsi kotiin, mutta seuraavana päivän takaisin terveyskeskukseen, jossa vierähtikin sitten kaksi viikkoa. Jalka muuttui mustaksi polveen asti ja turposi kahta kauheammin. Terveyskeskuksen jälkeen jalka oli edelleen parisen viikkoa turvoksissa, eikä se kuulema vieläkään ole aivan ennallaan.

Tämä pieni pääskysen poikanen löytyi saunapolulta. Siinä se yritti voimiensa kautta lentoon, muttei päässyt. Olin neuvoton, mitä nyt tehdä ja kuinka se siihen oli joutunut, kun pesäkin oli paljon kauempana talon räystään alla. Ensin annoin sen olla rauhassa siinä toivossa, että se siitä jotenkin pääsisi lentoon. Kun palasin jonkin ajan kuluttua paikalle, oli tämä poikanen kävellyt noin 50 metriä saunapolkua eteenpäin. Nostin sen kädelleni ja ajattelin viedä laakealle kivelle toivossa, että se siitä pääsisi lentoon. Ei päässyt. Veimme sille hyönteisiä ravinnoksi. Yön aikaan poikanen oli lähtenyt liikkeelle, muttei päässyt lentoon. Siihen oli tuupertunut parin metrin päähän kiveltä, raukka. R. hautasi sen ison kuusen juurelle.

Ja tässä tuli seuraavat lintuhautajaiset. Tämä lehtokurppa löytyi kuolleena viinimarjapensaan juurelta. En tiedä, miten se oli sinne joutunut. Siinä se oli ikäänkuin se olisi siihen vartavasten tälläytynut levolle. Hautasimme sen pääskysenpojan viereen.

Kun puhdistimme linnunpönttöjä, oli nämä kaksi munaa jäänyt linnulta pesän pohjalle. Liekö sitten ollut sateisen kesän syy, vai mikä?

Soitin äsken Kainuuseen. Siellä sataa edelleen. Mutta onneksi täällä Berliinissä on ollut vähän valoisampi syksy. Jospa minä vähitellen pääsisin tuosta sateen jättämästä mielialasta irti ja alkaisin muistella niitä parempiakin päiviä. Olihan niitäkin pitkän kesän aikan.