Ilo on kuin pieni "aurinkoinen", joka monien harmaiden päivien jälkeen ilmestyy tervehtimään ohikulkijoita katukiveyksien välistä vielä lokakuussakin.
Taikka ilon voi tuoda tämän pienen hiirulaisen askeleet puistokiveyksen päällä - ilman pelkoa se siinä meitä tervehti.
Onnellisuus rakennetaan pienistä sirpaleista ja kootaan yhteen uskomalla sen olemassaoloon.
Tuon hiiren serkku oli tänään meidän S-Bahnin raiteiden vieressä.
VastaaPoistaKyllä vaan, pieni ilo + pieni ilo + pieni ilo = iso ilo = onnellisuus.
VastaaPoistaSitä ei tuo hiiri saa tulla pilaamaan. Lapsena olivat (metsä)hiiret minusta söpöjä,vaan eivätpä ole enää.
Allu: Tuolla Friedrichstrassella vilisee ihan noita hiiriserkkuja. Tykkäävät varmaan S-Bahnin ympäristöstä.
VastaaPoistaCarita: Tämä hiiri kyllä ei aikonut pilata tuota iloa. Siinä pyörivät niin mummot, vaarit kuin lapsenlapsetkin ympärillä, eikä hiiri ollut moksiskaan. Tosin en minäkään pidä hiiristä, jos ne alkavat niin röyhkeiksi, että tulevat sisälle huoneisiin. Niitten paikka on metsässä tai vakkapa sitten S-Bahnan raiteilla.
Onnellisuuden löytää pienistä asioista.
VastaaPoistaIlon pipanoita päivääsi!
Kiitos tarina. Samaa toivon sinun päivääsi.
VastaaPoistaKäypäs hakemassa minulta tunnustus blogiisi :-)
VastaaPoista