Kesä

Kesä on kulunut ja lomasta ja suurempi osa takana päin. Tähän kesään on mahtunut aurinkoa, sadetta, ukkosta, rakeita, ja lähes kaikkea mahdollista. Ja on tehty kesätöitä pihalla niin paljon kuin on vain ehditty ja pystytty....Ja meidän röllisaunamme on saamassa uuden katon. Toinen puoli on jo tehty, mutta etupuoli on vielä tekemättä. Toivottavasti säät pysyvät suosiollisena niin kauan kuin porukkaa on talossa. - Niin tuosta ukkosestakin oli vähän harmia tänä vuonna. Ei ukkonen ollut edes kunnolla päällä, mutta kerran vain räsähti, ja pieni valopilkku näkyi keskellä huonetta ja se vei meiltä television, digiboxin, sateliittiboxin, dvd-soittimen ja antennivahvistimen kerralla. Vain meidän ikivanha radiomme säilyi, vaikka radio olikin päällä. Muut laittimet kyllä olivat kiinni, mutta johto oli seinässä. Niin että tällaista vahinkoa pääsi tapahtumaan. Tällä kertaa tämä ilman kuvia, kun olen vieraassa koneessa.

Loma

Perillä Suomessa. Laivamatka meni hyvin. Itämeri oli tyyni ja kukki todella paljon; ympäristöongelmat näkyivät. Perillä olimme puolituntia myöhässä jonkin teknisen vian vuoksi. Muitakin teknisiä ongelmia ilmeni; kerran ei ovi ulkoterassilta sisälle auennut. Täytyi hakea apua. Lukossa vika. Tänä aamuna eivät kahviautomaatit heti toimineet. Puolituntia myöhemmin saimme kuitenkin aamukahvit, joten ihan tyhjin vatsoin ei tarvinnut startata eteenpäin. Viime yö oli vähän kuuma. Ilmastointilaite ei kunnolla toiminut, joten pikkasen hiki nukkuessa tuli. Nyt kuitenkin olemme täällä H:n asunnolla. Täällä Vuosaaressa näkyy tällaisia kivisiä kilpikonnia. Joten hitaasti ja varmasti kuten kilpikonnat, mekin etenemme lomamme päämäärään. Sääkin suosii näin alussa.

Loma

Lähtökuopissa ollaan. Huomenna taas tienpäällä, kuten edellisenäkin vuonna ja sitä edellisenä jne...Suurin osa tavaroista on jo autossa, loput pakataan huomenna. Milloin seuraavan kerran lienen blogissani, en tiedä. Meillä ei ole internetyhteyttä maalla, joten en ainakaan joka päivä ole internetissä. Käyn kaupungissa käydessäni kirjastossa katselemassa mailini ja silloin voin ehkä kirjoitella jotain, kuvista en tiedä. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan. Toivottavasti kuitenkin posti kulkee!

Mutta tässä vielä vähän på svenska:

Saker som alltid finns i min/mitt...:
* Kylskåp: 1. Tomater, 2. Ost, och 3. Sylt
* Frys: 1. Bär, 2. Grönsaker och 3. Glass
* Skafferi: 1. Kaffe, 2. Te och 3. Mjöl
* Handväska: 1. Kalender, 2. Portmonnä och 3. Kam
* Sminkväska: 1. Nagellack, 2. Nagelsax och 3. Nagelfil
* Badrumshylla: 1. Tandkräm, 2. Tandborste och 3. Parfym
* Förråd: Alla möjliga saker; t.ex. handarbetsaker, loppmarknadsaker och gamla kalender
* Hjärna: Nu resan till Finland och allt möjligt, vad jag måste ta med.
i annat fall 1. Familj, 2. Spanska och 3. Vänner
* Jackficka: 1. Nyckelknippa, 2. Mobiltelefon och 3. Näsduk
* Kryddskåp: 1. Örter, 2. Peppar och 3. Andra kryddor
* Barskåp: 1. Rött vin, 2. Vitt vin och 3. Chantrée
* Köksbänk: 1. Servetter, 2. Lampan och 3. en korg fylld med små saker

Nyt toivotan kaikille hyvää kesää! Tavataan viimeistään syksyllä, ellei sitä ennen.

Loma

No kyllä tässä alkaa olla jo aika lähteä Suomeen ja saunomaan. Saunahan on suomalaisten perusasioita. Saunassa on synnytty ja siellä on pesty kuolleet. Onneksi tuo aika on jo ohi. Minäkin synnyin Osmonkadulla, jossa siihen aikaan oli synnytyslaitos. (Mikä sana!) Meidän sauna voitaisiin ristiä maahisten tai röllien saunaksi, sen näköinen se on. Mutta puhtaaksi olemme tähän asti siellä tulleet. Toivottavasti tämä meidän saunavanhuksemme vielä pystyy toimittamaan virkansa ja pääsemme sinne saunomaan. Isä rakensi saunan jo iät ja ajat sitten. Käytössämme on jo kolmas kiuas ja lauteetkin on jo uusittu. Piippua on korjattu, mutta vanhus on vanhus, ei sille mitään voi. Järveä ei sen lähellä ole, on vain pieni lampi, jossa sammakot viihtyvät. Kesällä vedämme vesijohdot kaivolta saunaan ja saunan viereen tulee suihkukin, jos on tarvis vilvoitella saunasta käsin. Vesi on tietenkin kylmää kaivovettä, joten karaistava on itsensä, jos sen alle menee. Mutta jos päivä on ollut aurinkoinen, voi ottaa jopa lämpimän suihkun, sillä matka kaivolta on pitkä ja koska vesijohdot kulkevat maan pinnalla, aurinko pääsee lämmittämään veden johdoissa. Helppoa ja luontoystävällistä vedenlämmitystä tällainen homma on, eikö?

Kevät

Puistossamme kasvaa rentukoita. Joka kerta kun näen ne, muistan sen, kuinka toisella luokalla ollessamme esitimme kevätjuhlassa erilaisia kukkasia. Minä olin rentukka. "...ojan varren rentukkaa, niin kuin pieni aurinko, sun kukkasesi heloittaa." Tämä säe on ainoa, mitä muistan, mutta joka kerta se tulee mieleeni. Puron lirinä ja rentukka, siinä on todella jotain, joka herkistää mieleni.
Ja nyt on jo kesä, sillä pääskyset ovat saapuneet. Eilen puistossa kävellessämme pääskyset lentelivät ympärillämme liitäen aivan, aivan meidän läheltä. Se oli kuin olisivat tuoneet tervehdyksen jostain kaukaa. Sanoinkin R:lle, että ovatkohan ne niitä pääskysiä, jotka pesivät mökkimme harjassa Suomessa. Tuntui niin ihmeelliseltä, kun ne lensivät aivan metrin päässä. Joskus näytti ihan siltä, että ne tulevat päin, mutta sitten, "wups", suunta vaihtui. Mutta koska pääskyt lensivät niin alhaalla ja aivan veden pinnalla, tietää se sadetta vanhan sanonnan mukaan. Niinpä meillä sitten tänään sataa.

Muumin unelmia

Pieni polku se metsän halki vie....
Silloin kun meidän H. oli pieni ja Muumit olivat hyvin, hyvin tärkeitä, niin H:n papalle tuli ajatus rakentaa ihan ikioma muumintalo. Sitäpaitsi ikkuna meillä oli jo ja ovikin saatiin vanhasta pöydästä. Muut asiat ympäriltä puuttuivat. Mutta tuumasta toimeen. No mökistä ei tullut pyöreää, mutta värit kylläkin valittiin oikein. Ja pieni jokikin virtaa lähellä, jos sitä nyt joeksi voi kutsua. Väliin joessa on kovakin virta, jos on satanut paljon, mutta väliin vesi näyttää seisovan paikallaan. Muuten silloin kun minä itse olin pieni, minä jopa uin joessa, tosin käsipohjaa, mutta kuitenkin. Joessa oli silloin hienon hieno hiekkapohja. - Niin vuodet vierivät ja H. kasvoi ja kasvoi ja vähitellen mökkikin alkoi näyttää mökiltä. Pari vuotta sitten siellä kävivät kummityttöni lapset retkellä ja hauskaa heillä oli. Joka vuosi käymme mökillä, keitämme kahvit, ja nautimmi luonnon hiljaisuudesta. Usein käyn katselemassa ympäristöstä mustikoita tai puolukoita tai vaikkapa sieniä. Joskus löydän pari lakkaakin polun varrelta, mutta niitä ei todellakaan ole paljoa. Siellä tämä pieni sininen mökki odottaa meitä...

Kirjat

Kun minä olin pieni, ei ollut Muumeja. Ei minulla ollut paljon kirjojakaan. Ensimmäinen kirja, tai paremminkin kirjanen, jonka sain oli P. Mustapään runoealma Prinsessa Ruusunen. Se alkoi näin:
"Sadun saaressa , satujen maassa, eli ennen kuningas Simiran. Ja kuningatar Mirja sai pienen prinsessan."
Sitten jossain vaiheessa sain Tammen hopeisten kirjojen ensimmäisen kirjan Meidän Mirri. Se on käännös englantilaisesta Kathryn ja Byron Jacksonin kirjasta "Katie the Kitten". Kirja alkaa sanoin "Mirri on minun ikioma kissanpoikani. Se nukkuu isän vanhassa hatussa eteisen lattialla." Meidän naapurissa olevalla pojalla oli kaikki Tammen hopeiset kirjat, joista olin vähän kateellinen.
Jossain vaiheessa sain kirjan Kielotytöstä, josta pidin kovasti. Valitettavasti tämä kirja on kadonnut kokoelmista. Todennäköisesti se on lahjoitettu eteenpäin jollekin toiselle kirjaihmiselle.
Koulusta sain toisella luokalla esiintymisistä yhteisillä tunneilla Helmi Krohnin kertoman kirjan Karvakuono ja Luppakorva. Se on kuvitettu tarina kahden koiran ihmeellisistä seikkailuista.
Kolmannella luokalla sain toisena palkintona raittiuskirjoituskilpailusta kirjasen Satu Sinisistä Vuorista. Siinä on erilaisia kertomuksia koulunuorisolle.
Lisäksi me saimme lähes joka joulu lahjaksi Pekka Puupään. Siinäpä minun omat kirjat olivatkin. Mutta kun pääsin neljännelle luokalle ja isompaan kouluun, jossa oli koulukirjasto käytettävänä, niin minähän olin ahkera kirjastossa kävijä. Kävin lähes joka viikko pinon kirjoja, joita sitten luin - talvisin peiton alla sähkölampun valossa. Kesät olivat siitä ihania, että silloin voi huoletta lukea iltaisin sängyssä, kun valoa piisasi. Joskus illat venähtivät aamutunneille saakka, kun en malttanut lopettaa lukemista. Isäni toi kerran pinon kirjoja, joita oli poistettu kirjastosta. Minähän luin ne kaikki Orleansin neitsyestä, Aarresaareen ja Don Quijoteen ja mitä kaikkea lienee mukana ollutkaan. Joistakin puuttuivat kannet ja ehkäpä alkulehdetkin, mutta minua se ei estänyt.
Kaipa se on jotenkin minulla verissä vieläkin. Rakastan kirjoja, enkä halua luopua niistä. Nykyisin minulla on kirjoja hyllyt täynnä. Niitä on joka huoneessa. Ja kirjakaupat ja kirjastot ovat paikkoja, joissa on mukava käydä.Joskus minun täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni, etten kävisi hakemassa uusia kirjoja kotiin. Olen kyllä viime aikoina ajatellut, että joitakin kirjoja voisi kyllä poistaa kirjoistani, mutta kun sitten rupean katselemaan, niin tulee sellainen tunne, että voinkohan sittenkään tätä heittää menemään....Hieno englantilainen kirjasto, jossa seinät ovat kattoon asti kirjoja täynnä, mikä sen ihanampaa!