Ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää!

Kevättä ilmassa

Kesän kukkaset elpyy kyllä
taas tullessa uuden kevään.

Sunnuntaina aurinko paistoi ja ensimmäiset lumikellot heräsivät eloon nurmen alta. Tuuli tosin oli pohjoinen ja kylmä, liian kylmä ja se tietenkin toi korvakivut ja yskän, mutta niistähän päästään juomalla kuumaa ja "MelissenGeist"-pumpulit korviin.

Helmikuun terveiset

Helmikuun hileinen hanki hohtaa....No ei nyt ihan hileinen, vaan vähän märkää lunta. Mutta minun  oli pakko kuvata, kun Clarissan sivuilla oli niin hienoja talvikuvia. Eihän niitä tietenkään voi mitenkään verrata toisiinsa. Tämäkin on vain kännykkäkameralla otettu. Mutta ihan näytiksi meidänkin talvea.

Nautinnollisia ja aurinkoisia talvipäiviä!

Mihin aika karkaa?

Elämä jatkuu tänäkin vuonna ja aika kuluu. En oikein tiedä kuinka se niin nopeasti kuluu ja mitä kaikkia tässä on ehtinyt tehdä. Tuntuu siltä, ettei mitään ja kuitenkin ollaan jo loppupuolella tammikuuta.

No ainakin minun espanjankielen oppiminen jatkuu. Ei se aina niin helppoa ole, kuin esimerkiksi suomenkieli. Tässä yksi esimerkki suomenkielestä espanjaan verrattuna. On päiviä, jolloin kaikki kangertaa ja sitten taas päinvastaisia.

Uimassa olen käynyt ja kuntosalilla kohentaakseni kuntoani, niin että ei tässä aivan kangistuisi.

Lukenut olen - meneillään loppusivut Omar Pamukin kirjasta Schnee. Tämä kirja on vienyt aivan liian paljon aikaani, ei ole oikein innostanut. Mutta minähän luen jokaisen kirjan, minkä olen aloittanut, loppuun asti. Hmm....jokaisen? Tämä ei pidä paikkaansa. Aloitin kerran nuoruudessani Raamatun lukemisen kannesta kanteen. Sitä en ole saanut läpi luetuksi.

Kutomiseenkin olen käyttänyt aikaani. Sukkia on kudottu, annettu ja myyty eteenpäin.

Tällaisetkin käsineet sain aikaseksi, jotka annoin yhdelle kaverille - lähtivät Suomeen.
Nyt olen aloittelemassa villatakin kutomista tytölle. Saa nähdä, kuinka paljon aikaa se vienee.

Tyär kävi kaverinsa kanssa kylässä tammikuussa. Oli kivaa vaihtelua elämämme menoon. Käytiin mm. puistossa kävelemässä, jossa otin kuvan nuorison istuessa Libellenkivellä.

Käytiin myös Tempelhofin lentokenttäkierroksella, ohjaus englanninkielisenä. Oli mielenkiintoista kuulla lentokentän historiaa ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Sää on ollut kurjaakin kurjempi. Lähes aina sataa vettä, kuten tälläkin hetkellä. Valkoisesta talvesta voimme vain uneksia. Olihan meillä joulukuussa lunta peräti kaksi päivää, mutta sade vei sen hyvin pian mennessään. Tänään näyttää siltä, että sateen joukossa on muutama valkoinen hiutale, ei sen enempää.

Rattoisaa tammikuuta kaikille.

Hyvää Uutta Vuotta 2015

Joulu oli ja meni rauhallisesti lumettomana, niin tai lähes lumettomana. Aattona satoi koko päivän vettä, joulupäivänä satoi ja paistoi ja oli +6 astetta lämmintä. Sitten tapaninpäivänä saimme tämän verran talven tuntumaa Berliiniin.

Lunta oli sen verran, että lapset saivat rakennettua noin metrin kokoiset lumiukot. Varmaan näihin oli kaavittu kaikki lumi ympäriltä.

Tapanin jälkeisenä päivänä saimme kuitenkin reilusti, noin 12 senttiä lunta ja pikku pakkanenkin oli. Olipa mukava kuljeskella tuossa raittiissa talvi-ilmassa. Lapsilla oli lystiä kelkkamäessä ja muutama innokas hiihtäjäkin oli jo kokeilemassa suksiaan. Minun sukseni ovat vielä kellarissa, sillä tänään uuden vuoden aattona lumi sulaa silmissä ja vettä sataa. Siinä meidän hieno talvemme uupuu vanhan vuoden kera. Niin että saanen toivottaa näissä näkymissä kaikille....

Hyvää joulua

Tule joulu, tuo valosi pimeyteen,,

tuo tortun ja kuusen tuoksut.

Kovin synkältä aamutuimaankin näytti, vain taivaanrannalla hieno auringonnousu, jonka pilvet kuitenkin pian peittivät alleen.

Jouluntuoksua torttujen lisäksi toivat Hattivatit, jotka valloittivat keittiömme.

Joulu on tontun, sen näkee jos tahtoo nähdä. Se on tullut mukanamme lapsuuden saduista. Vielä on aikaa kuiskata tontullekin, mitä eniten toivoo.

Joulupöytäkin on jo kertaalleen katettu. Espanjan ryhmämme joulusyömingit olivat viime perjantaina. Kukin toi jotain; minä vein permisan-punajuurisalaattia, joka oli maittavaa. Näkyy kuvassa huonosti taka-alalla.

Orkideamme kukkivat aina joulun aikaan. Huonolla hoidolla ne minulla ovat mutta suovat ilonsa siitä huolimatta. Ne ovatkin lähes ainoat kukat, jotka viihtyvät tässä meidän huoneistossamme.

Tonttu joulupuuron keitossa. Toissapäivänä puistokävelyllä alkoi sataa - ensin rakeita, sitten  räntää, mikä sai pienen "talven tunnun" ikkunaamme. Ukkonenkin jyrähteli ja lopulta vettä niin rankasti tuiman tuulen tuivertamana, että kastuttiin huolimatta siitä, että oltiin jo kotinurkilla. Kotona ikävä yllätys: keittiön pöydällä vettä. Kattoikkunan reunasta tippui lisää. Tämä on näitä vinttihuoneiston haittapuolia.

Tule joulu, tuo ilosi sydämiin, tuo kynttilän loiste ja juhlan tuntu.

                         Hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

Leipomisia

Itsenäisyyspäivä oli ja meni. Sen verran pääsin mukaan ihailemaan noita Linnan juhlia, että näin kuinka lähes 102-vuotias mikkeliläinen veteraani pääsi tanssittamaan Sofi Oksasta. Todella hienoa, kun tuon ikäisenä on noin loistavassa kunnossa. Todennäköisesti miehellä on hyvät geenit ja positiivinen elämän asenne. Jos itsekin olisin tuon ikäisenä noin hyvässä kunnossa niin mikäpä tässä olisi elellä.

Samoin meni Sibeliuksen päivä. Sitä juhlittiin niin, että suomalaisia naisia saapui luokseni iltaa istumaan. Iltaa varten ajattelin tehdä joulutorttuja, onhan joulu lähestymässä. Mutta voiko olla totta, että voitaikina epäonnistuu. Paistamisen jälkeen tortut olivat kuin hiekkakakkuja, murenivat ennen kuin ehti käsiin ottaa. Otin kaikki siivet pois ja niistä tuli tämän näköisiä:

Eihän niitä voinut vieraille tarjota. En todellakaan tiedä, mikä meni pieleen. Olisiko kaikki johtunut siitä, että voin asemasta käytin margariinia, jonka sopivuus piti olla taattu. Ei siis auttanut muu kuin uhrata toinenkin päivä leipomisiin. Tällä kertaa käytin oikeata voita. Ja katsos vain, tulos oli aivan toisenlainen. Muutamaa avautunutta torttua olin aivan tyytyväinen tulokseen:

Innostuin leipomaan myös pullia. Niihin käytin kokojyväjauhoja, minkä vuoksi väri on ruskehtava. Tässä aikaansaannokseni ennen paistamista:

Pitkot ovat letitetyt kuudella, viidellä ja neljällä, minkä vuoksi ne ovat hiukan eriläisia.

Ruuaksi tarjosin appelsiinin makuista porkkanakeittoa ja sen lisäksi pöydässä juustolautanen, tomaattibasilikavati ja tietenkin leipää. Siitä valitettavasti en ottanut ruokapuolesta kuvaa. Mutta niin leipomiset kuin porkkanakeittokin maistui vieraille.

Ilta vierähti siinä rupatellessa niin, että Sibeliuskin jäi taka-alalle. Mutta voihan Sibeliusta kuunnella muulloinkin kuin joulukuun kahdeksantena. ♪♪♪