Huhtikuista kevättä

                                                       Kuu kiurusta kesään,
                                                       puolikuuta peipposesta,
                                                       västäräkistä vähäsen,
                                                       pääskysestä ei päivääkään.
Eilen puistossa näin tämän kevään ensimmäisen västäräkin. Mutta ihme ja kumma, tämä pikkulintu keikutti pyrstöään puun oksalla eikä maassa kuten tavallisesti.

Seurasimme tovin aikaa tätä harmaahaikaraa, joka vaani kaloja lammessa, mutta turhaan....ei sitä onni tällä kertaa suonut ja lopulta se pyrähti lentoon - katselemaan kai toisesta lammikosta, josko siellä olisi paremmat apajat.

                                                     Purot virtaavat vetenä,
                                                     hyppivät, solisevat, nauravat...

                                                 Rentukat hypähtelivät ojien varsille
                                                 ja sanoivat: Terve, terve,
                                                 nyt on kevät!

Ja voikukkakin, tämä monien puutarhan omistajien vihan kohde, minusta kaunis, löytää oman kodin paikan sieltä mistä se haluaa.

                                           Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset.....

                                Kevään ensimmäinen Kneipp-kylpy jaloille. Hyvää teki!

Sitten varoitus tienkulkijoille: sammakot ylittävät tien juuri tältä kohtaa.

Tässä sitten varoitus kärpässienille. Älkää tulko tänne, täällä ei ole mitään asiaa teille!

Keväällä aurinko lämmittää, mäenrinteellä vuokot avaavat silmänsä, koivujen urvut kasvavat, lintusen livertävät riemulaulujaan. Tämä on kevättä!

Kevään kuvia

                                                 Minä avaan sydämeni selälleen

                                                 ja annan päivän paistaa,

                                                 minä tahdon kylpeä joka veen

                                                 ja joka marjan maistaa.                 

                                                                Kesän kukkaset elpyy kyllä,

                                                    taas tullessa uuden kevään.

                                                    Sinitaivas pääni yllä,

                                                    tähän kevätpäivään herään.

                                                                Tämä päivä on riemulaulu
                                                     tämä päivä on onnellinen
                                                     Se on mullasta kasvanut kukka 
                                                     joka aukee aurinkoon.  

                                                                 Kevät ja palaavat linnut
                                                      heräävä luonto ja ilman raikkaus,
                                                      kukkivat kukat ja kevyet tuulet
                                                      kevään kauneutta ylistäää.

                                                             Puuvanhuskin kevääseen herää,

                                                       kun kevättuuli sen oksissa soittaa.

                                                       Kevätilmasta voimia kerään

                                                       kun uusi päivä koittaa.

                                                  

Hyvää naistenpäivää

                                                             Aikani kun tuskaelin
                                                             manailin ja hikosin
                                                             kun ei aukee runoruukku
                                                             sana-arkku apposelleen.
                                                             Jopa löytyi runosuoni,
                                                             sanat oikeat oikenivat
                                                             merkkipäivän viettäjille
                                                             juhlakaluille jaloille.
                                                             Juopa juomaa kuohuvaista
                                                             leivosta makeaa maistele
                                                             päivänä tänä somana
                                                             naisten päivänä omana.
                                                                                        (Birgit Ahokas)

                                                        Hyvää Naistenpäivää!

Neulakintaat

Näin lehdessä esiäitiemme kinnastekniikalla tehdyt neulakintaat. Kinnastekniikka on hyvin vanha, Suomesta on löytynyt neulakinnaskappaleita jopa viikinkiajalta. Kinnas neulotaan yhdellä neulalla pujotellen monien lankojen yli ja ali. Neula on luusta, puusta tai metallista 8-10 cm:n pituinen. Perinteisesti neula on tehty linnunluusta, koska se on sopivan paksuinen. Minulla itselläni on puusta tehty neula. Lanka ei juokse kerältä, vaan katkaistaan mahdollisimman pitkä lanka, jonka voi pujottaa aluksi kaksinkertaisena neulan silmään.
Tätä tekniikkaa harjoittelin monta iltaa ja monta pätkää sain heittää roskiin, sillä kun tällä tekniikalla neulotaan, purkaminen on melkein mahdotonta; vain jos kärsivällisyyttä riittää, voi purkamisen tehdä pujotellen. Tekniikalla on se hyvä puoli, että jos kintaaseen tulee jostain syystä reikä, ei se helposti suurene.Neulakintaan neulomisen aloitin kintaan kärjestä.

Ja kun aikansa harjoittelee, niin eiköhän lopulta ala syntyä jotakin. Ylempi on neulakinnastyön kääntymismalli ja alempana minun työni.

Välillä hermostuin koko vanhan tekniikan opettelemiseen ja kutaisin iloisen värikkäät sukat - sopii vaikkapa tähän karnevaaliaikaan.

Kulkiessani kaupungilla tuli tämä kukkakauppa vastaani. Sinne ei kuitenkaan voi mennä sisälle - se on maalattu vain silmiä varten muuntajan seinään.

ILOISTA MAALISKUUTA!

Ystävänpäivä

 

Miten kuvata osaisin ystävyyden?

Se on lämmin leipä tai tuliaispulla,

ovi avattu ystävän tupaan tulla.

Se on tarinatunti, kahvihetki,

merenrantaan suunnattu uintiretki,

se on annettu aika, tunti tai kaksi

ja kaivattu korva kuuntelijaksi.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

.

Tämäkö helmikuuta?

Helmikuun alku näytti jo lupaavalta. Lunta oli satanut, vaikkakin suksen jälki jättikin vielä ruohot näkyviin.

Helmikuun 8. päivänä näkymä olikin sitten jo tämä. Ensimmäinen krookus oli ehtinyt avata jo kukkansa.

Joutsenpari saapui takaisin puistoon. Toinen joutsenista poseerasi ihmisille, toisella oli nälkä ja se haukkaili vain ruohoa. Lammet olivat vielä jään peitossa ja varikset luistelivat jäällä. Puistoon oli syntynyt kuusi pientä kilipukkia; kolme valkoista ja kolme tummaa.

Tämän mielenkiintoisen "kioskin" näin kadun varrella. Tässä ei kuitenkaan ole kysymyksessä mikään kioski, vaan suojarakennelma, johon on maalattu kioski kaikkine lehtikioskin tarpeineen, niin kuin myös tuo ihminen tuolle luukulle. Todella erehdyttävän hyvin maalattu varjoineen päivineen.

Pääsiäispuputko jo liikkeellä?

Helmikuu on tullut, tulleeta valkohanget, pakkasherra nurkissa jo paukuttaa....

Vaan kaikkea muuta. Valkohangista ei ole tietoakaan ja sekin vähäinen lumi, mikä meillä oli, on tipotiessään. Pakkasherrakin on hävinnyt muualle, pikkupakkaspoika käväisi yönseudulla, mutta pakeni sen siliän tien, kun aamuaurinko nousi. Puistossa kävellessäni vain lumiukot ja pupuset seisoa jököttivät vielä paikoillaan. Mitenkähän tässä niiden käy, kun aurinko lämmittää?
Sukset jäivät käyttämättä parvekkeelle. Kun ruohonjuuret paistavat latujen jäljissä, ei haluttanut mennä hiihtolenkille, enkä näin ollen ehtinyt lainkaan suksien päälle. Taitavat jäädä odottelemaan seuraavaa talvea.

Mukavia helmikuun päiviä!