Hyvää Joulua

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Joulukuun orvokit

Tänä aamuna parvekkeella. Minulta jäi peittelemättä parvekekukat. Nämä orvokit olivat jo laskeneet päänsä lepoon lumen ja pakkasen alla, mutta aamulla huomasin niiden nostavan päätään. Oikeastaan nämä olivat jo pois, kun syksyllä tulimme Suomesta. Siitä ne vain syksyn aikaan ilmestyivät mullan sisältä uudelleen. Meidän jouluorvokit!

Myös meidän Owie löysi paikalleen parvekkeelle.

HYVÄÄ 3. ADVENTTIA!

Valkea joulu?

Ken tietää, mikä puu/pensas tekee lilan värisiä marjoja?

Tällainen on istutettu asuntomme läheisyyteen.

Jälkiä lumessa....

Talvinen ulkoilu vieraiden kanssa.

Lumiukon sijaan lumikana...

Eilen oli espanjankurssimme joulujuhla, joka alkoi jo kello 10 aamulla. Ennen sitä oli vielä saatava auto puhdistetuksi jäästä ja lumesta (viikon ajan seisoi käyttämättä, välillä kävimme pyyhkimässä liiat lumet pois).

Pöytä on katettu... Ensin lauloimme espanjaksi kaksi joululaulua ja sitten kaikki syöksyivät maistamaan pöydän antimia. Siinä välillä ojensimme jokainen ryhmä erikseen (3 ryhmää) opettajallemme pienen lahjan. Meidän omasta ryhmästä oli vain kolme ihmistä paikalla. Jotenkin on mennyt koko hohto näistä juhlista, kun yksi ryhmä on hyvin dominoiva. Sellaista syömistä koko ajan....

Kaikesta huolimatta mukavaa pikkujoulun aikaa kaikille.

Ps. Nyt sataa vettä Berliinissä taivaan täydeltä ja tuo  kaunis jouluinen lumimaisema katoaa taivaan tuuliin. Emmekö saaneetkaan valkeaa joulua????

Joulunaikaa, jouluntaikaa

Joulukuu ja talvikuu - se alkoi sopivasti lumentulolla. Tänä  aamuna saimme ensilumen Berliinissä. Tosin se on jo pois, ei se kauaa maassa viihtynyt, mutta näytti kuitenkin, että tulossa sitä ollaan.

Eilen ostin mustia perunoita. Muistan ajan, kun olin lapsi ja kuinka hyviltä mustat perunat maistuivatkaan. Sellaisia en ole koskaan ennen täällä Saksassa nähnyt. Nyt oli ranskalaisia mustia perunoita kaupassa. Tryffeliperunoiksi niitä nimitettiin. Ostin. Kuorin perunat ja laitoin kiehumaan. Tapahtui jotain kummallista, liekö ollut joulunajan taikaa vai mitä. Kun kaadoin keitinveden pois, se oli aivan kirkkaan vihreää....ja perunatkin näyttivät vähän kummallisilta. Söimme kuitenkin ne, vähän oli kuin pähkinän makua tai jotain sellaista, ei kuitenkaan sellaista, mikä muistissani oli mustien perunoiden mausta.

Ja nyt haluan toivottaa kaikille hyvää adventtiaikaa. Huomenna sytytetään ensimmäinen kynttilä.
(Kuva on viime vuodelta).

Kuvat kertokoon

Tämän illan iltataivas Berliinissä.

1

Käpynäyttely puistossamme.

Amaryllis, mikä aina yllättää värissään.

Kainuun sukat

Pari vuotta sitten Kainuussa oli sukkakilpailu. Valittiin Kainuun sukat. Sain ohjeen serkultani ja tässä on nyt tulos.

Siinä sivussa olen kutonut muitakin sukkia, kuten nämä lasten sukat.                                         

Joulukortteja.....

Hyvää marraskuun loppua lukijoille!

Syksyinen vaellus

Jo kolmatta päivää sumu peittää maan. Siitä huolimatta teimme parin tunnin vaelluksen läpi siirtolapuuutarhojen. Syksylläkin näkee paljon uutta ja kaikenlaisia ihmeitä, kun vain pitää silmänsä auki.

Syksy saapuu, pilvet kulkee, sumu peittää alleen maan....

...puiden oksat maahan heittää illan tullen varjojaan....

                             Mökkien päädyt kertoivat, millaisia ihmisiä palstojen omistajat ovat.

Mökkien vartijat tarkkailevat kulkijoita.

Ja tämä vartija seisoi siirtolapuutarhan portin vieressä, ettei luvattomilla asioilla kukaan liiku.

Syksyisen vaelluksen jälkeen voikin sitten nauttia lämpimästä kodista kynttilän valossa.

Kasvatusta

Äiti: Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
H-E: Mutta minä en halua tulla vanhaksi.
Äiti: Kaikki me vanhenemme aikanaan. Se on elämän laki. Mummukin on ollut joskus lapsi.
H-E: Mutta sitten minä en voi mennä lastentarhaan.
Äiti: Sitten sinä voit käydä vanhusten kerhossa niin kuin mummukin. Siellä askarrellaan, matkustellaan, käydään teatterissa jne.
H-E: Mutta sitten minä en ole enää H-E, vaan mummu.....äää...ääää....äääää!
Isot kyyneleet vuotavat silmistä, kun ajatellaan kuinka tullaan vanhaksi.