Koko pitkän pituisen viikon maanantaita lukuunottamatta on satanut. Ei ole ollut oikein vetoa tuonne sateeseen, mutta olen yrittänyt pakottaa itseni tekemään edes pienen lenkin. Nytkin kävimme R:n kanssa lenkillä, juuri ja juuri sateen välissä. Ei puistossa ollut kovinkaan paljon liikettä, varikset siellä vain raakkuivat. Tuli mieleen seuraava koulussa opittu runo (en muista kuka runon on kirjoittanut):
Syksy
Kaksi vanhaa vanhaa varistanuokkuu hiljaa aidan seipäällä.
Ruskea on rinta kaislikon,
taivas harmaa, sataa,
syksy on.
Kurkikin jo lähti, veljelleen,
toinen virkkaa,
niinkuin itsekseen.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaa sade soittelee.


