Kirjat

Kun minä olin pieni, ei ollut Muumeja. Ei minulla ollut paljon kirjojakaan. Ensimmäinen kirja, tai paremminkin kirjanen, jonka sain oli P. Mustapään runoealma Prinsessa Ruusunen. Se alkoi näin:
"Sadun saaressa , satujen maassa, eli ennen kuningas Simiran. Ja kuningatar Mirja sai pienen prinsessan."
Sitten jossain vaiheessa sain Tammen hopeisten kirjojen ensimmäisen kirjan Meidän Mirri. Se on käännös englantilaisesta Kathryn ja Byron Jacksonin kirjasta "Katie the Kitten". Kirja alkaa sanoin "Mirri on minun ikioma kissanpoikani. Se nukkuu isän vanhassa hatussa eteisen lattialla." Meidän naapurissa olevalla pojalla oli kaikki Tammen hopeiset kirjat, joista olin vähän kateellinen.
Jossain vaiheessa sain kirjan Kielotytöstä, josta pidin kovasti. Valitettavasti tämä kirja on kadonnut kokoelmista. Todennäköisesti se on lahjoitettu eteenpäin jollekin toiselle kirjaihmiselle.
Koulusta sain toisella luokalla esiintymisistä yhteisillä tunneilla Helmi Krohnin kertoman kirjan Karvakuono ja Luppakorva. Se on kuvitettu tarina kahden koiran ihmeellisistä seikkailuista.
Kolmannella luokalla sain toisena palkintona raittiuskirjoituskilpailusta kirjasen Satu Sinisistä Vuorista. Siinä on erilaisia kertomuksia koulunuorisolle.
Lisäksi me saimme lähes joka joulu lahjaksi Pekka Puupään. Siinäpä minun omat kirjat olivatkin. Mutta kun pääsin neljännelle luokalle ja isompaan kouluun, jossa oli koulukirjasto käytettävänä, niin minähän olin ahkera kirjastossa kävijä. Kävin lähes joka viikko pinon kirjoja, joita sitten luin - talvisin peiton alla sähkölampun valossa. Kesät olivat siitä ihania, että silloin voi huoletta lukea iltaisin sängyssä, kun valoa piisasi. Joskus illat venähtivät aamutunneille saakka, kun en malttanut lopettaa lukemista. Isäni toi kerran pinon kirjoja, joita oli poistettu kirjastosta. Minähän luin ne kaikki Orleansin neitsyestä, Aarresaareen ja Don Quijoteen ja mitä kaikkea lienee mukana ollutkaan. Joistakin puuttuivat kannet ja ehkäpä alkulehdetkin, mutta minua se ei estänyt.
Kaipa se on jotenkin minulla verissä vieläkin. Rakastan kirjoja, enkä halua luopua niistä. Nykyisin minulla on kirjoja hyllyt täynnä. Niitä on joka huoneessa. Ja kirjakaupat ja kirjastot ovat paikkoja, joissa on mukava käydä.Joskus minun täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni, etten kävisi hakemassa uusia kirjoja kotiin. Olen kyllä viime aikoina ajatellut, että joitakin kirjoja voisi kyllä poistaa kirjoistani, mutta kun sitten rupean katselemaan, niin tulee sellainen tunne, että voinkohan sittenkään tätä heittää menemään....Hieno englantilainen kirjasto, jossa seinät ovat kattoon asti kirjoja täynnä, mikä sen ihanampaa!

Kotikatu

Pääsiäispyhät ovat takana, kuten myös tämä loisto tässä alkaa olla takanapäin. Juuri pääsiäisviikoksi puhkesivat mantelipuut kukkimaan kotikadullani. Maalta tulleena minulla on tarve luonnonläheisyyteen. Siksipä asunkin mielelläni siellä, missä näen muutakin kuin korkeita kivitaloja. Ensimmäisessä kodissani näin keväisin kastanjapuun kukkivan. Toisessa kodissani koivunoksat hipoivat ikkunaruutua toisella puolen ja toiselta puolen katselin peltoja ja surupajuja, vai onko se riippupaju suomeksi. Nyt tässä kodissani kukkivat nämä mantelipuut. Tosin tämä loisto ei kovin kauaa kestä. Kukkien ympärillä käy kova surina, kun mehiläiset ja/tai ampiaiset hakevat mettään. Keväällä joka ikinen päivä tuo uutta tullessaan. On niin ihmeellistä, ihanaa katsella, kuin luonto puhkeaa kukkaan.

Pääsiäinen

Pääsiäispäivän aamu. Pääsiäismunat etsitty...ainakin noin päällisin puolin. Pikkulapset ovat jo isoja, mutta miksei me isommatkin voida joskus olla niin ihanan lapsellisia, että...Joka tapauksessa meidän traditioihimme kuului muutamia vuosia sitten etsiä pääsiäispupun piilottamia suklaamunia opan ja oman puutarhasta, kuten tämä pikkutyttö tässä on etsimispuuhissaan. Tietenkin me värjättiin myös kananmunia. Niitä on vieläkin meillä pääsiäiskimpun koristeina. Ostan kimpun koivunoksia, jonka koristelen sitten esimerkiksi näillä vanhoilla maalatuilla kananmunankuorilla. Valitettavasti joka vuosi niistä särkyy yksi, joten ei niitä enää paljon ole jäljellä. Tänä vuonna tein kasvomaalauksen aamiaispöytämme kananmuniin. - Silloin joskus lapsuudessani ei etsitty pääsiäissuklaamunia puutarhasta...olihan kaikki vielä pääsiäisaikaan lumen peitossa. Meillä käytiin hakemassa pajunkissoja maljakkoon. Usein pääsiäisen aikaan oli myös hankiainen, eli voitiin kävellä ja potkukelkkailla hangen päällä aina puolelle päivin saakka, jolloin hanki auringonpaisteesta alkoi pettää. Pääsiäisen aikaan liikkuivat myös rullit, joita vähän pelättiin. Tosin meillä kotona ei koskaan käynyt rulleja, mutta kylällä puhuttiin sen ja sen olevan rullin, joka kävi leikkelemässä lehmiä pääsiäisyönä.
Ruokatapoihin kuuluu syödä lammasta tai karitsaa näin pääsiäisen aikaan. Täällä Berliinissä monet käyvät turkkilaiselta ostamassa lampaansa, koska se on tuoretta ja parasta; näin uutisten mukaan. Meillä nämä suloiset kartisat jäävät kuitenkin laitumelle. Kotoname ennen vanhaan ei ollut sen erikoisempaa pääsiäisruokaa. Ainoastaan mämmi kuului pääsiäiseen. Sen äitini laittoi itse ja se oli kuulema maailman parasta mämmiä. Äitini rakasti mämmiä. Niin tekevät myös sisareni. No minä söin sitä, kun se kuului pääsiäiseen, mutta herkkuani se ei ollut. Sisareni toi kerran mämmiä meille tänne Saksaankin, mutta perheeni välitti siitä yhtä vähän kuin minäkin, joten se ei kuulu meidän pääsiäisperinteisiin. Meillä laitetaan mitä milloinkin ruokaa, lähinnä kasvispitoista tai sitten kalaruokaa. Minä laitan tänä vuonna uunikalaa, mikä onkin tullut meillä melko perinteiseksi pääsiäisruuaksi. Ja jälkiruuaksi syömme lakkoja. Niitä on vielä pakastimessa.

Pääsiäinen

Daffodils

I wandered lonely as a cloud
That floats on high o´er vales and hills,
When all at once I saw a crowd,
A host, of golden daffodils;
Beside the lake, beneath the trees,
Fluttering and dancing in the breeze.
(William Wordsworth)

Hyvää ja aurinkoista Pääsiäistä kaikille!

Tämä päivä

Aamulla heräsin kello 7 siihen, kun sade ropisi ikkunaan. Voi ei....juuri kun on niin lämmintä...ajattelin ja käänsin kylkeäni. Ei huvittanut lainkaan nousta ylös. Tunnin siinä vielä herkuteltuani nousin kuitenkin ja kävin suihkussa. (Sadekin oli lakannut ja aurinko noussut). Sen jälkeen tietenkin espanjankielen pariin, mikä on joka-aamuinen hommani sillävälin kun R. laittaa aamiaista.Aamiaispöytämme on aina hyvin katettu, siitä R. pitää huolen. Söin yhden juustopaprikavoileivän ja yhden paahtoleivän, jonka päällä oli tekemääni pihlajanmarjahyytelöä ja join tuoremehua ja kahvia. Samalla tein päivää varten eväät.
Kello 10 tuli tuttavapariskunta hakemaan meitä Marzahnin puistoon. Oli kuin olisimme käyneet ulkomailla. Siellä oli kiinalainen, japanilainen, korealainen ja orientaalinen puutarha.
Siellä oli italialainen renesanssi puutarha ja Irrgarten ja kaikenlaista erikoista nähtävää.










Aikamme kierreltyämme saavuimme jopa satupuutarhaan, jossa oli vanhat tutut sadut kerrottu tauluun, jonka vierellä sitten veistos sadusta. Siis lapsille ja lapsenmielisillekin jotain. Saimme näin vaellella sadun maailamassakin.










Kaiken tämän jälkeen istahdimme vähäksi aikaa paikalla olevan kahvilan terassille. Miehet joivat ensimmäiset Weizenbierinsä ja me naiset nautimme kevään ensimmäisistä jäätelöistä. Olimme nähneet jotain uutta Berliinistäkin, joten päivä oli antoisa.
Kello kaksi iltapäivällä olimme jälleen kotona. Lämmitin edellisen päivän ruuan, jonka jälkeen R. pani päivälevolle ja minä tietysti innostuneena laitoin näitä ottamiani kuvia tietokoneelleni. Olin lopultakin saanut digikamerani korjaamosta, tai paremmin sanottuna takuuta vastaan uuden, kun entistä ei voinut korjata Siinäpä minun iltapäiväni venähtikin.
Illalla söimme voileipäaterian ja illan suussa istuimme vielä parvekkeella ihailemassa istuttamiani orvokkeja ja narisseja.
Myöhemmin oli tarkoitus katsoa yksi filmi dvd:ltä, mutta meidän dvd-laite konstaili, emmekä siis katsoneet mitään (paitsi uutiset televisiosta). Päivän päätteeksi luin Muckefuck-kirjaa ja ummistin silmäni noin yhdentoista aikoihin.
Jos antaisin tälle päivälle arvosanan, niin se olisi jopa yhdeksän arvoinen.

Matkat/Kevät

Ei ole lankalauantai, on vain tavallinen lauantai ennen pääsiäisviikkoa. Ja minä jäin rannalle....Jo toinen matkasuunnitelma, mikä meni mönkään. Espanjan matkasta ei tullut mitään, kun tuli vieraita Suomesta. Ja nyt tämä meidän Ruotsin matka. Siitä ei tullut yhtään mitään, sillä rouva L. sairastui parahiksi. Pienoinen pettymyshän siitä tuli...ehdin jo valmistautua siihen, että nyt lähdetään ja vaihdoin jo eurot kruunuiksi, kun tuli puhelinsoitto, ettei nyt matkasta tulekaan mitään. Se siirtyy tuntemattomaan tulevaisuuteen.... Niinpä jäin nyt katselemaan, ovatko sorsat jo näin pitkällä kuin tässä edellisen vuoden kuvassa.
Pieni lohdutus minulle: täällä on helle eli näyttää että kesä on jo ovella. Eilen oli 25 astetta lämmintä, eikä tänään taida sen viileämmäksi jäädä. Joten nautitaan nyt täällä auringosta. Sitä ei olekaan viime aikoina kovin paljon nähty.

Kevät

Kevät on todella tullut. Meillä on ollut jo pari päivää 18 astetta lämmintä ja aurinko on heloittanut kirkkaansiniseltä taivaalta.
Nämä karpitkin ovat uskaltautuneet matalammille vesille. Ja kukkaloisto puistossa vain lisääntyy. Tänään kävin ostamassa parvekekukat, jotka aion huomenna istuttaa ruukkuihin.
Pääsiäiseksi olisi taas kylvettävä raeruohot. Toivon, että ne ehtivät vielä kasvaa. Tämä kuva on viime vuodelta. Keskellä oleva pieni tumma hahmo on kananmunan kuoresta tehty, jo vuosikausia säilynyt pääsiäislaatikossa. Toivon sen olevan edelleen ehyen. Nyt toivotan kaikille lukijoille hyvää pääsiäistä. Itse lähden tästä matkoille.