Lomamuistot 3 - heinäkuu

Heinäkuun alussa teimme suunnittelemamme Kiirunan matkan. Meitä oli kuuden hengen porukka, joten vuokrasimme pienen taksibussin. Serkkuni, joka on ollut Kiirunassa töissä, lähti kuskiksi ja oppaaksi. Nimi Kiiruna tulee saamenkielisesta sanasta Giron ja se tarkoittaa riekkoa, mikä on myös Kiirunan vaakunassa.

 Kiirunan kaupunki sijaitsee kahden vaaran - Kiirunavaaran (749 m) ja Luossavaaran (729m) välissä.

 Kiiruna näkyi jo kauas mustana "rumana" vaarana. Rautamalmi on jättänyt kaupunkiin merkkinsä. Koska rautamalmia voidaan kaivaa vielä ainakin seuraavat 25 vuotta ja siitä johtuen Kiirunan keskusta uhkaa vajota, siirretään koko keskusta noin viiden kilometrin päähän nykyisestä keskustasta. Kiirunan kaunis kirkko ja kaupungintalo ym. vanhat rakennukset siirretään mahdollisimman alkuperäisinä uudelle paikalle.
Me ajoimme bussilla noin 500 m maan alapuolelle, jossa saimme informaatiota, kahvit ja katselimme museossa vanhaa kaivostoimintaa.
Seuraavana päivänä ajelimme Luossavaaralle, josta hyvällä säällä voi nähde jopa Norjan puolelle. Koska sää oli harmaa, emmekä nähneet muuta kuin pari jänistä ja muutaman riekon, jatkoimme matkaa Rautasälven koskien kuohuja katselemaan.

 Paluumatkamme jatkui Pajalan kautta Suomen puolelle. Pajalassa kävimme kahvilla sen keskustassa olevassa pikku kahvilassa ja sieltä matkamme jatkui Suomen puolelle. ´Pellossa pistäydyimme oppaamme tuttavan kesämökillä kahvilla ennen kuin palasimme takaisin Tornioon.

Torniossa lähdimme suurin toivein lakkaan Keminmaalle (TV:ssä mainostettin kovasti hyvästä lakkavuodesta). Mutta kuten jo aikaisemmin kerroin, ei lakkoja näkynyt (niitä oli ollut kyllä Ranuan suunnalla). Onneksi näimme kyltin, jota sitten seuraamalla saimme edes joululakat mukaamme.
Torniosta käsin kävimme myös kummityttöni luona Ruotsin puolella. Kummityttöni, joka asuu nyt Dubaissa, on miehensä kanssa rakentanut talon Ruotsin puolelle. Lapsilla on hieno uimapaikka Pohjanlahden perukoilla. He viettivät koko kesänsä siellä taikka lapset vuorotellen myös mummolassa Tornion puolella.
Paluumatkalla kävimme Tyrnävän seudulla pienessä aittakahvilassa juomassa hyvät kahvit.

Seuraavana oli vuorossa Paltamo. Kävimme katsomassa Paltamon kesäteatterissa Vaahteramäen Eemelin metkuja. Vaikka Eemeli onkin lapsille tarkoitettu, niin siitä voi nauttia isommatkin ihmiset. Teatteri täyttyi niin nuorista kuin vanhemmistakin väestä ja nauraa sai. Me yövyimme Paltamon Uuraalla ystäviemme kesämökillä, söimme hyvin, saunoimme, uimme, leikittelimme näitä kahta koiraa ja nautimme kesästä.

Ja kesän nautinnot jatkuivat sitten mökillämme. Aurinko paistoi ja niin myös tämä pieni sisiliskokin tuli lämmittelemään portaillemme. Ainoa mikä harmitti, oli tuo Rantapuistossa oleva työmaa. Olivat kaikki puut ja kasvillisuudet poistaneet Eino Leinon ympäriltä, enkä oikein päässyt perille, mistä syystä. Jotain putkihommia siellä kai tehtiin. Ja kesä jatkuu....

Lomamuistot 2 - kesäkuu

Saatuamme kaikki alkuvalmistelut tehtyä, (talon lämmitys, vesijohtojen laitto, nurmikonleikkuu, makuuksien tuuletus jne jne),  voimmekin asettua taloksi. Mitä kaikkea sitten teimmekään? Kesäkuun olimme juhannukseen asti aivan kaksistaan. Kävimme ystäviemme ja sukulaistemme luona vierailulla, istuimme nuotiolla, kuuntelimme lintujen laulua, paistoimme muurinpohjalettuja, saunoimme jne. Juhannuksena tuli tyttäremme käymään muutamaksi päiväksi. Minä tein jopa juhannusvastan itse ja sidoin sen ns. oikeaoppisesti. Mieheni alkoi rakentaa meille uutta kompostivessaa.
 

Kaiken lomassa silmiämme hiveli koko Suomen kauneus kukkineen. Kesä oli aikaisessa, kaikki kukat kukkivat pari viikkoa aikaisemmin kuin ennen. Eikä itikoitakaan tänä kesänä juuri ollut. Aivan kesän alussa lenteli joitakin, mutta loppukesää kohden nekin hävisivät. Ihana Suomen suvi!

Lomamuistoja - Touko- kesäkuu

Toukouussa alkoi kesämatkamme Travemündestä Suomeen. Ensimmäiset kymmenen päivää vietimme tyttäremme luona Helsingin seudulla, vierailimme sisarteni ja ystäviemme luona, kävelimme Itämeren rannoilla niin Espoossa kuin Helsingissäkin, kävimme Heurekassa katsomassa kuinka ihmiskehomme on rakennettu, kävimme Amos Anderssonin museossa Helsingissä, kävimme jopa uimassa Suomenlahdessa, vaikka minua hirvittikin sen vesi, jossa oli vihreää töhnää seassa.

Matkamme jatkui Saimaan kautta pohjoiseen. Saimaan vesi oli vallan toista verrattuna Suomenlahden veteen. Me saunoimme, uimme, söimme, nauroimme, teimme kävelyretken ja nautimme Suomen sulosta ystäväperheen seurassa.

Syyskuun terveiset Suomesta. Vielä täällä olemme, mutta Berliini alkaa jo häämöttää ajatuksissamme. Kesä on mennyt niin joutuisaan, ettei arvakkaan. Aurinko paistoi, ei ollut, sanoisinpa melkein lainkaan ukkosia. Kesäkuussa jyrisi taivaan rannalla pari kertaa, mutta siinä se oli. Eikä ollut paljon itikoitakaan, loppukesästä ei lainkaan, eikä hirvikärpäsetkään olleet vaivanamme. Jänösiä hyppi kyllä pihamaalla alkukesän ja oravat seurustelivat kanssani koko kesän. Välissä oli toki vesisateitakin, mutta sitähän se luonto tarvitsee.
Loppukesä meni marjoja kerättäessä. Vadelmia oili paljon ja ne olivat todella hyviä. Puolukatkin ehtivät kypsyä ennätysajassa, joten sainpa sangollisen niitäkin mukaani. Omenasato oli vähäinen, mutta sen sijaan omenat olivat isoja ja osin makeitakin.
Niin että tällaista tällä kertaa.