Mikkelinpäivä

Mikkelinpäivää vietetään enkelien päivänä. Alunperin päivä oli arkkienkeli Mikaelin päivä ja sitä vietettiin 29. syyskuuta, mutta nykyisin sitä on vietetty 29. päivänä tai sitä seuraavana sunnuntaina.

Mikkelinpäivä muodosti kesän ja syksyn tärkeän rajan, sillä siihen loppui sadonkorjuu. Viimestään silloin "nauriiden oli oltava kuopassa ja akkojen tuvassa", kuten vanha sanonta kuuluu. Eivätkä lehmätkään enää olleet laitumella, vaan seisoivat navetassa.

Palvelusväelle Mikkelinpäivä oli vanha vuosijuhla. Pävän jälkeen heillä oli vapaaviikko eli ns. runtuviikko, jota mahdollisesti seurasi muutto uuteen palveluspaikkaan. Mikkelin aikaiset markkinat ja juhlat olivat suosittuja. Hyvät ruuat ja valmistelut olivat mielessä myös Aleksis Kiven seitsemällä veljeksellä. Varustettiin kuorma kaupunkiin ja
saamalla hinnalla piti ostaa "pöhnää" juhlan kunniaksi; rommia, putelliolutta, nahkiaisia, silliä ja vehnästä.

Mikkelinpäivän säästä ennustettiin myös syyssäitä. Jos Mikkelinpäivänä oli kylmää, kevät tuli varhain.

Hyvää Mikkelinpäivää kaikille!

Kesäharmeja

Viime kesän ikäviä puolia:

 

Punkin pistoko? Kävin sairaalan terveysosastolla. Voi olla, katsotaan, sanottiin.

Soitin parin päivän päästä. Voi olla lintukirppu, vastattiin. Jos tulee nivelvaivoja, niin sitten otetaan punkkikoe. 

Ei tullut.

 Kyykäärmeen pisto. Sen sai naapurimme jalkaan keskellä omaa pihaansa. Käärmeitä oli tänä vuonna runsaasti liikkeellä. Liekö johtunut siitä, että sähkölinjat laitettiin maan alle ja entiset sähkötolpat poistettiin. Joka tapauksessa saimme hyvän opetuksen käärmeen puremasta, ettei se mikään leikin asia ole. Tässä kuvassa jalka on kuvattu välittömästi piston jälkeen. Naapuri joutui olemaan sairaalassa tutkittavana päivän, yöksi pääsi kotiin, mutta seuraavana päivän takaisin terveyskeskukseen, jossa vierähtikin sitten kaksi viikkoa. Jalka muuttui mustaksi polveen asti ja turposi kahta kauheammin. Terveyskeskuksen jälkeen jalka oli edelleen parisen viikkoa turvoksissa, eikä se kuulema vieläkään ole aivan ennallaan.

Tämä pieni pääskysen poikanen löytyi saunapolulta. Siinä se yritti voimiensa kautta lentoon, muttei päässyt. Olin neuvoton, mitä nyt tehdä ja kuinka se siihen oli joutunut, kun pesäkin oli paljon kauempana talon räystään alla. Ensin annoin sen olla rauhassa siinä toivossa, että se siitä jotenkin pääsisi lentoon. Kun palasin jonkin ajan kuluttua paikalle, oli tämä poikanen kävellyt noin 50 metriä saunapolkua eteenpäin. Nostin sen kädelleni ja ajattelin viedä laakealle kivelle toivossa, että se siitä pääsisi lentoon. Ei päässyt. Veimme sille hyönteisiä ravinnoksi. Yön aikaan poikanen oli lähtenyt liikkeelle, muttei päässyt lentoon. Siihen oli tuupertunut parin metrin päähän kiveltä, raukka. R. hautasi sen ison kuusen juurelle.

Ja tässä tuli seuraavat lintuhautajaiset. Tämä lehtokurppa löytyi kuolleena viinimarjapensaan juurelta. En tiedä, miten se oli sinne joutunut. Siinä se oli ikäänkuin se olisi siihen vartavasten tälläytynut levolle. Hautasimme sen pääskysenpojan viereen.

Kun puhdistimme linnunpönttöjä, oli nämä kaksi munaa jäänyt linnulta pesän pohjalle. Liekö sitten ollut sateisen kesän syy, vai mikä?

Soitin äsken Kainuuseen. Siellä sataa edelleen. Mutta onneksi täällä Berliinissä on ollut vähän valoisampi syksy. Jospa minä vähitellen pääsisin tuosta sateen jättämästä mielialasta irti ja alkaisin muistella niitä parempiakin päiviä. Olihan niitäkin pitkän kesän aikan.

Lomaterveiset Suomesta

Lomamme alkoi ylioppilasjuhlilla. Saimme kutsut jopa kaksiin juhliin, toiset Espoossa, toiset Oulussa. Koska olimme juuri Helsingin seudulla, oli luonnollista, että olimme läsnä näissä Espoossa pidettävissä juhlissa.

Kesämme kului siinä, että odotimme aurinkoa lähes koko kesän. Vettä satoi ja satoi ja satoi.....Jos aurinko suvaitsi tulla näkyviin, olimme varmoja siitä, että nyt kesä alkoi. Aurinkoisia päiviä riitti kolmeksi päiväksi ja taas satoi. Tätä kiertoa jatkuikin sitten pitkin kesää.

Ja lomamme päättyi surullisissa merkeissä. Vaikka olimmekin jo osanneet odottaa tätä pois menoa, niin ainahan tällainen kuitenkin yllättää. Muutama päivä tämän henkilön poisnukkumisen jälkeen saimme kuulla myös toisesta sukulaispiiriimme kuuluvasta surunviestistä.

No kyllä kesäämme kuului vähän muutakin kuten marjasatoja, syntymäpäiväjuhlia, kesähommia, sukulaisten, ystävien ja tuttavien tapaamisia ja muuta kesään kuuluvaa puuhastelua. Niistä ehkä sitten joskus myöhemmin.