Tämä tammikuu on todella ollut oikea tammikuu, on ollut lunta ja on ollut pakkasta. Olen käynyt hiihtelemässä enemmän kuin koskaan täällä Berliinissä ollessani. Tänäänkin kerkesin käydä hiihtolenkin. Mutta nyt illan suussa alkoi sataa vettä. Vieneeköhän se lumet mennessään?
Kaikenlaista kivaa on tehty ja nähty. Kettukin juoksenteli ohitseni hiihtolenkillä ollessani.
H. kävi meitä piristämässä ja kävinpä hänen kanssaan laskettelemassa mäkeäkin. Oli viisi kivaa päivää tässä välissä. Mutta H:n lähtö lentoasemalle oli kaaottista. Täällä Berliinissä oli kaksi korkea-arvoista vierasta ja vallitsi Sicherheitsstufe 1, oli lumisadetta ja sen vuoksi lähdimme täältä jo kaksi tuntia ennen matkaselvityksiä. Mutta jo Autobahnzufahrt (sisäänajo) kesti yli tunnin. Niinpä päätimme ajaa heti ensimmäisestä ulosajosta pois ja ajaa kaupungin kautta. Mutta kello oli jo niin paljon, että minä ja H. hyppäsimme U-Bahniin. H. laski pysäkit. Aika näytti toivottomalta, olimme varma, ettemme kerkiäsi ajoissa. Eikä meillä ollut puhelinnumeroa kentälle. Kello 19 olisi ollut lähtöselvitys ja kello oli jo 18.50 ja meidän oli vaihdettava vielä bussiin, joka olisi tullut vasta 7 minuutin kuluttua. Meidän onni oli, että tuli juuri vapaa taxi ja niinpä hyppäsimme siihen. Ja kerittiin. H. totesi: "P.-täti olisi sanonut, että hyvin kerittiin." No joo, kone lähtikin sitten 40 minuuttia myöhässä ja H:n olisi pitänyt olla puolenyön aikaan (Saksan aikaa) jo Suomessa, mutta hän soitteli Tukholmasta, että oli vielä siellä. Sielläkin kone oli myöhässä. Suomesta tuli sitten puoli kolmen aikaan viesti, että perillä ollaan ja kyllä nyt uni maistuu.
